Siivous ja asioiden ja esineiden järjestelmällinen sijoittaminen eivät ole koskaan olleet minun vahvuuksiani. Fyysisen epäsiisteyden lisäksi ainainen riesa on ollut kovalevyn kansioiden sotkuisuus. Tasaisin väliajoin pidän “suursiivouksen”, jonka päätteeksi kotikansion alle tulee uusi kansio “sälää”, jonne sitten päätyvät kaikki ongelmatapaukset. Hus hus maton alle kaikki pölyt.

Digikuvien suhteen säilyttäminen on myös tärkeää. Kuvat tulisivat olla helposti löydettävistä myöhemminkin ilman, että tarvitsee koluta läpi satoja ja satoja hakemistoja ja tiedostoja. Kesäkuusta 2001 lähtien kuvatiedostoja on koneelleni kertynyt 4500-5000.

Kuvien järjestely tuottaa vaikeuksia. Aluksi arkistoin kuvat puolivuosittain omaan hakemistoonsa ja sitten hakemistot eri aihepiirien mukaan. Sittemmin ACDSeen kättöönoton jälkeen olen kansioinut kuvat päivämäärän perusteella lähtien vuodesta ja kuukaudesta aina päiviin saakka. Rationaalisina hetkinäni olen ajatellut hyödyntää ACDSeen tietokantaa kuvien lajitteluun, mutta vähäiseksi on se panostus jäänyt.

Pian huomaakin sen, kuinka tärkeää olisi kehittää järjestelmä, jossa kuvat voisi heti siirtohetkellä arkistoida jotenkin mielekkäästi. Tällöin säästytään vaivalta, kun tavarat menevät paikoilleen aina käytön jälkeen. Mutta minä en tällaiseen kurinalaiseen toimintaan taivu. Bitit jäävät lojumaan kiintolevyille aivan kuten vaatteet ja paperit pöydille ja lattialle.

Jossain vaiheessa on edessä taas “suursiivous” ja uusi kansio nimeltä “sälää”. Siihen asti kaikki hyvin.

Kuvien rajauksen tarkempi suunnitteleminen kannattaa aina. Kuvasuhteen miettiminen ja erilaiset kokeilut tuovat uusia puolia esiin vanhoista ja tutuistakin kuvista.

Yleisin virhe rajauksen suhteen on liiallinen väljyys. Kuvassa on keskellä jotain pientä ja sitten ympärillä pelkkää tyhjää. Kuvankäsittelyohjelmassa käy “turhien” reunojen poisto vaivattomasti. Usein kuvaa voi rajata rankastikin, tiivis rajaus luo voimakkaan ja intiimin tunnelman ja tuo katsojan keskellä tapahtumaa.

Toki rajausta tulee miettiä jo kuvaushetkellä. Usein kuitenkin vasta jälkikäsittelyssä kuvasta nousee esiin joku asia, jota haluaa korostaa. Tällöin onnistunut rajaus luo melkein uuden kuvan. Itse olen kuvaustottumuksissani huomannut, että jätän sommittelun entistä enemmän käsittelyvaiheeseen ja kuvaan “välijiä” kuvia. Rajaus nimittäin onnistuu jälkikäsittelyssä helposti, mutta liian tiivistä rajausta ei niin vain korjatakaan.

Väitänkin, että vasta digikuvaus on tuonut kuvien tehokkaan rajauksen jokaisen kameran käyttäjän ulottuville. Filmille kuvatessa 99% kuvaajista on kehitysliikkeen armoilla mitä tulee lopulliseen tulosteeseen. Pokkarikamerat ovat myös huonoja etsimen kautta tapahtuvan rajauksen kannalta. Etsin näyttää “virheellisesti” ja yleensä vain 80-90 % kuvan todellisesta alasta. Tällöin on elintärkeää, että kuvaajalla on mahdollisuus käsitellä kuvaa ennen kuin siitä tehdään paperituloste.

Kuvan sommittelu ja rajaus on oma taiteenlajinsa, johon on sääntönsä ja ohjeensa. Ja kuten vanha sanonta kuuluu: on syytä opetella säännöt, ennen kuin niitä lähtee rikkomaan.

Kuvankäsittelyohjelmien hinnat ovat suolaisia, ja kotikäyttäjän vaihtoehdot jäävät usein kameroiden ja oheislaitteiden mukana tuleviin, ominaisuuksiltaan rajoitettuihin ohjelmiin. Tältä pohjalta tarkastellen on hämmästyttävää, etteivät kaikki käytä Gimpiä.

Gimp (GNU Image Manipulation Software) on etenkin Linux-maailmasta tuttu ilmainen kuvankäsittelyohjelma. Open source -ohjelmisto toimii monissa käyttöjärjestelmissä Unixeista ja Linuxeista Windowseihin ja Maciin. Ohjelma tarjoaa monipuoliset ominaisuudet perustyökaluista erilaisiin filttereihin.

Ohjelma on ladattavissa ilmaiseksi Gimpin kotisivuilta. Lisäksi se sisältyy lähes kaikkiin suurempiin työpöytäkäyttöön tarkoitettuihin Linux-distribuutioihin. Ohjelman ulkoasu ja valikkorakenne saattavat tuntua oudoilta Photoshopiin tai Paint Shop Prohon tottuneille, mutta pienen opiskelun jälkeen alta paljastuu looginen ja vaativallekin käyttäjälle sopiva kuvankäsittelyohjelma.

Vajaa viikko sitten julkaistiin Gimp 2.0, joka ottaa askeleen lähemmäs kohti suurempaa kansansuosiota (lehdistötiedote pdf:nä). Eiköhän karisteta viimeinkin ne ennakkoluulot, joiden mukaan halpa (tai ilmainen) ei voi olla laadukasta.

PS Kuinka kauan kestää ennen kuin IE tukee kunnolla png:tä? Siihen asti tuokin Gimp-logo näyttäytynee toisille miten sattuu.

Päätin testata digikamerani rajoja ja tulostuttaa Turun linnasta ottamastani kuvasta kookkaan seinäjulisteen tai taulun. Suurensin 6 miljoonan pikselin kuvan kaksinkertaiseen kokoon 200 %:n interpolaatio-actionia käyttämällä. (Actionista kiitos 6 MP:X.com).

Ifillä 50cm x 75cm kokoinen valokuva tulee kustantamaan hivenen päälle 10 euroa. Tilaus on jo sisällä ja jokunen päivä kestää ennen kuin pääsen arvioimaan laatua paljain silmin. Mielenkiinnolla odotan, miten 300D:n resoluutio riittää näinkin kookkaisiin kuviin.

Jälleen kerran dpreview:n keskustelufoorumin teknillis-välineelliseen keskusteluun tympiintyneenä kaipaisin jotain foorumia, jossa keskusteltaisiin enemmän kuvista tai kuvaamisesta. Aukealla on esillä usein mielenkiintoisia kuvia, mutta sielläkin kuvista keskustelu on aika yksipuolista. Mutta enpä minäkään siitä sen monipuolisempaa ole yrittänyt tehdä.

Toisaalta kyllä välinekuvaamisestakin voi tehdä oman taiteenlajinsa. Tästä hyvänä esimerkkinä Lomografian harrastajat ja Holga-fanaatikot. Lomo-kuvaamisen 10 kultaista sääntöä sopivat myös kenen tahansa valokuvan harrastajan ohjenuoraksi. Erityisesti minua kiehtoo sääntö numero 5: Don’t think Once you start thinking about composition, the unexpected qualities start to go..

On lohdullista pitää yllä romanttista käsitystä taiteen ja visuaalisuuden irrationaalisuudesta ja vähätellä oppimisen ja tiedonhankinnan merkitystä. Ei kuvaamista tarvitse suunnitella tai miettiä, eihän?

Kameroiden väri ja pintamateriaali ovat perinteisesti kertoneet, millaiselle käyttäjäkunnalle laite on suunnattu. Ammattikuvaajat ja vakavamieliset harrastajat nauravat hopeanharmaille, rimpulamaisen muovisille harrastajakameroille ja kanniskelevat itse vähintään kolme kiloa painavia, valuraudasta valmistettuja täysmustia hirmuja.

“Mustassa on katu-uskottavuutta”, on yleinen kommentti. Musta kertoo laadusta ja kuvaamisen vakavuudesta. Jos rahat eivät riitä kamerapoliisien märkiin päiväuniin, voi saman vaikutelman kehitellä kotikonstein.

Eräs korealainen(?) harrastelijakuvaaja on maalannut Canon EOS 300D:nsä mustaksi. Toinen innokas 300D:n käyttäjä puolestaan on käsitellyt huokeaa EF-S -linssiään. Vannoutuneimmat kamerapuristit luultavasti kauhistuvat nähdessään Canonin luksusluokan L-sarjan linsseistä tutun punaisen rinkulan keskinkertaisen halpalinssin nokassa.

Mutta mitä sitä ei tekisi kauneuden eteen? Vaikka minusta hopeanharmaa ei millään tavalla häviäkään mustalle. (johtuisikohan tämä siitä, että kirjoittaja omistaa harmaan kameran? toim. huom.)

Glamourlehtien muotokuvissa mallien iho näyttää utuisen pehmeältä ja rypyttömältä. Syynä ovat pehmeäpiirtolinssit sekä kuvankäsittely. Vanha valokuvaajien niksi saman vaikutelman luomiseksi kotikutoisessa muotokuvauksessa on käyttää sukkahousuja.

Kuvaus tapahtuu niin, että sukkahousut pingotetaan kireälle linssin päälle. Tämän jälkeen kuvataan tavalliseen tapaan. Sukkahousut tekevät kuvasta tasapaksun ja harmaan, joten sävyjä on syytä muokata hieman kuvankäsittelyohjelmassa.

Pehmeä piirto johtuu sukkahousujen verkkomaisesta kuviosta. Kauemmas kohteeseen tarkentava kamera ei varsinaisesti havaitse sukkahousuja, mutta ne aiheuttavat kuvan pehmentymisen. Tuloksena onkin muotokuva, jossa iho ja rypyt siloittuvat. Tämä johtuu pitkälti myös objektiivin polttovälistä, joten pienemmillä polttoväleillä ja digipokkareilla sukkahousukuvaus ei onnistu. Korjatkaa, mikäli olen väärässä.

Testasin niksiä ottamalla kuvia avopuolisostani Kristiinasta. Alla muotokuva ilman sukkahousuja ja sukkahousujen kanssa. Molemmissa on käytetty Sigma EF-500DG Super -salamavaloa.

Saman efektin olisi voinut saada aikaan myös kuvankäsittelyohjelmaa hyödyntämällä, mutta kovat jätkät käyttää sukkahousuja.

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @55mm
1/60s
F5.6
ISO 100

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @49mm
1/60s
F5.6
ISO 100