Arkielämässä on muutamia toistuvia ja energiaa kuluttavia toimenpiteitä, joihin toivoisi tavalla tai toisella helpotusta. Jos pesukoneet, kuivausrummut, astianpesukoneet, pölynimurit ym. kotitöitä helpottavat kodinkoneet on jo hankittu, jää jäljelle kuitenkin ainakin yksi päivä toisensa jälkeen täysin manuaalisesti tehtävä ja vähemmän järjestelyintoista henkilöä henkisesti ja fyysisesti rasittava työ: pestyjen ja kuivattujen vaatteiden viikkaaminen siististi kaappiin.

Niksi-pirkat ovat vinkkejä pullollaan, mutta tällä kertaa apu löytyi Googlen videoista. Paidanviikkauskone tekee hämmästyttävän helposti asian, jonka parissa muutoin ärräpäät helposti lentävät. Kokeilunhaluisena ihmisenä halusin tietysti katsoa, miten homma hoituu käytännössä.

Varastosta löytyi sopivankokoinen pahvilaatikko, ja työkalupakista ilmastointiteippiä, joten oli aika alkaa töihin. Suurinpiirtein puolen tunnin työn jälkeen käytössäni oli paidanviikkauskone, ja seuraavan 15 minuutin jälkeen siististi järjestelty paitahylly. Parhaimmillaan kone on t-paitojen ja kauluspaitojen viikkauksessa, mutta myös paksumpien paitojen taittelu onnistuu yllättävän hyvin.

Kuvasarja paidan kulusta koneen läpi hyllylle:

Viikkojen päivittämättömyyden katkaisee nyt armoton jälkiviisaus ja typeryyden tunne, kun vasta kuvia koneelle ladatessa huomaa, että herkkyytenä on ollut ISO 1600. Kun kerta kuvatkin on otettu ulkona, ja ISO 200 olisi aivan hyvin riittänyt, saa ylisuuren herkkyyden aiheuttama kohinaisuus myös mielen puhisemaan kiukusta.

Vaikka kohinanpoisto auttaakin jonkun verran, ei kuvista millään saa yhtä hyviä kuin jos olisin käyttänyt oikeaa herkkyyttä. Seuraavaksi aion kyllä väsätä kameraan tarran, jossa lukee:

No niin. Nyt se on valmis: salamavalon sirotin. Itse sirottiminen tai heijastiminen tein jo viime talvena, mutta vasta nyt sain aikaiseksi leikata muutaman reiän, jotta sirotin päästäisi myös valoa katon kautta kimpoilemaan.

Materiaalina rakennelmassa on ämpäristä leikelty muovi, joka on retkipatjan ohella kotiaskartelijan monikäyttöisimpiä materiaaleja. Ämpärimuovista on sirottimen lisäksi todistettavasti tehty mm. sählymaski.

Kuvia
- Kaavapiirros - Rakenteluvaiheessa ei täydellistä kaaviota minulle jäänyt. Tämä on skannaus valmiista heijastimesta. Oikea ja vasen reuna voivat olla käyristymisestä johtuen hieman liian lyhyet. Kaavio on luonnollisessa koossaan tulostettavissa resoluutiolla 72.
- Kuva sivusta päin
- Lähikuva heijastimen kiinnittymisestä salamavaloon. Liimattavia tarroja en ole jaksanut hankkia, kuminauhat ajavat low-tech -laitteessa asian hyvin.

	Suoralla salamalla otettu kuva. Tausta jää tummaksi. Suora salama heijastaa raa’an valon, mikä näkyy voimakkaassa varjostuksessa karttapallon takana.
	Salama heijastettu katon kautta. Kuva edelleen hivenen tumma. Kohde (karttapallo) ei nouse oikein esiin taustasta. Varjot suoraa salamaa pehmeämmät.
	Heijastimen kanssa otettu kuva. Osa valosta pääsee läpi ja heijastuu katon kautta pehmentäen varjostusta. Osa valosta kuitenkin heijastuu suoraan kohteeseen, jolloin se nousee esiin kuvasta sopivasti ja oikean sävyisenä.

Esimerkkikuvissa on käytetty Sigma EF-500 DG Super -salamavaloa. Kamerana on tuttuun tyyliin Canon EOS 300D

Lisäys: Kommenttiosaston toivomuksesta muutama lisäkuva askartelun tuotoksesta.

2. Lisäys: Lisätty kuvia salamaheijastimen vaikutuksen havainnollistamiseksi

Olen jonkin aikaa katsellut kuvia öisistä maisemista ja tähtitaivaista. Mieli tekisi kokeilla minuuttien mittaisia suljinaikoja, mutta 300D:n bulb-moodissa suljinta täytyisi pitää pohjassa koko valotuksen ajan. Lankalaukaisin tulisi siis hankkia ja mielellään sellainen, jossa sulkimen saisi lukitettua.

Canonin oman laukaisimen saisi kai ~30 euron hintaan, mutta kun kotitekoisiakin ratkaisuja on olemassa, niin säästö se on pienikin säästö, ja kaiken lisäksi itse tekemisen riemu on suunnaton. Netissä on lukuisia ohjeita (1, 2, 3, 4) lankalaukaisimen rakentamiseksi, mutta sähkötöitä taitamattomalle operaatio saattaisi olla kuitenkin liian haastava. Vai pitäisiköhän hankkia kolvi ja opetella, mitä elektroniikka pitää sisällään?

Fedora Core 2 -Linux-distribuution asennettuani olen viettänyt jokusia tunteja viritellen järjestelmää haluamakseni. Viimeisin toiminto oli kortinlukijan käyttöönottaminen.

Vastaisuuden varalta kirjaan /etc/fstab -tiedostoon tekemäni lisäykset tänne. Lisäys koskee monilukijani Compact Flash -osiota. Enpä tiedä, onko tästä hyötyä kenellekään muulle kuin minulle, mutta kun en muunlaistakaan muistikirjaa pidä, niin menköön tällä kertaa.

Sfnet.harrastus.valokuvaus -uutisryhmän kautta löysin vasta-avatun Vastavalo-sivuston. Sivut ovat avoinna kaikille, ja käyttäjät voivat lisätä omia digikuviaan kuvagallerioihin. Mielenkiintoisen sivustosta tekee se, että niiden kautta voi myös ostaa esillä olevien kuvien käyttöoikeuksia.

Kyseessä on periaatteessa kuvatoimisto, jonka arkistoa kokoavat lukuisat amatöörikuvaajat (miksei ammattilaisetkin). Julkaisuihin tai muihin käyttötarkoituksiin kuvia etsivä taho voi selailla aiheiden mukaan jaoteltuja gallerioita, ja hankkia tarvitsemansa kuvat sivujen kautta. Sivuston sopimusehtojen mukaan pääsääntöisesti 60% kauppahinnasta päätyy kuvaajalle.

Tällainen palvelu herättää varmasti närää kuvatoimistoissa, joiden asema kuvien tuottajina on käsittääkseni heikentynyt, kun digitekniikan kehittyessä yhä useampi voi yhä helpommin tuottaa teknisesti korkealaatuisia kuvia. Kuinka suosituksi Vastavalo kehittyy, jää nähtäväksi.

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt digikuvien kohinanpoistoon Neat Image -ohjelmaa. ISO 400 - 1600 -herkkyyksillä otetuista kuvistakin saa kohinanpoistolla mukavan pehmeitä ja väreistä tasaisia. Tänään ajoin vanhan Suomen joutsenta esittävän, rosoisen ja rakeisen kuvani ohjelman läpi ja hätkähdin, kuinka kuvaan tuli kirjaimellisesti uutta silkinpehmeää kiiltoa. Vertailun vuoksi vanha kuva.

Kohinanpoiston tulisi olla vakiotoimenpide jokaisen kuvan kohdalla. Vaikka herkkyys olisi 200 tai jopa 100, tuo kohinanpoisto kuvaan viimeistellymmän tunnun. Toisaalta liiallisuuksiin ei pidä mennä. Etenkin ihmiskuvat liiallinen kohinanpoisto saa näyttämään muovisilta ja vahanukkemaisilta.

Saa nähdä, milloin suuriin kuvankäsittelyohjelimiin tulee sisäänrakennetut kohinanpoistojärjestelmät. Tällä hetkellähän markkinoiden parhaat ohjelmat ovat pieniä erillisohjelmia, kuten Neat Image tai Noise Ninja. Luulisi, että tulevaisuudessa Photoshop tai Paint Shop Pro sisällyttäisivät tehokkaan kohinanpoiston työkaluihinsa.