Ylen teksti-tv uutisoi tänään “aina terävästi kuvaavasta linssistä”:

“Britanniassa on kehitetty kameralinssi ja työstömenetelmä, joiden ansiosta kuvat ovat aina tarkkoja, kertoo BBC.

Uudenlainen kamera tarkentaa yhtä aikaa lähelle ja kauas niin, että kuva pysyy terävänä ja kolmiulotteisena. Kuvista ei häviä informaatiota.
[…]”

Uutinen kuulostaa kovin raflaavalta ja herkulliselta ja siinä annetaan ymmärtää ikään kuin koko kuvan terävyys olisi aina toivottava ilmiö. Yksi suurimmista syistä minun siirtymiseeni digipokkareista järjestelmärungon käyttäjäksi oli nimenomaan mahdollisuus pienempään syvyysterävyyteen

Haluaisin myös tietää, mitähän kuvan kolmiulotteisuudella mahdetaan tarkoittaa. Kuvan syvyydenhän luovat hyvin pitkälti sommittelu ja kuvan sisältö sekä sopiva (ei liian laaja) syvyysterävyys.

Uutta tekniikkaa on kuitenkin suunniteltu käytettäväksi lähinnä kamerakännyköissä, joiden optisia puutteita voidaan näin ohjelmallisesti parantaa. Käytettävästä wavefront-tekniikasta kerrotaan kattavammin BBC:n uutisessa.

Fedora Core 2 -Linux-distribuution asennettuani olen viettänyt jokusia tunteja viritellen järjestelmää haluamakseni. Viimeisin toiminto oli kortinlukijan käyttöönottaminen.

Vastaisuuden varalta kirjaan /etc/fstab -tiedostoon tekemäni lisäykset tänne. Lisäys koskee monilukijani Compact Flash -osiota. Enpä tiedä, onko tästä hyötyä kenellekään muulle kuin minulle, mutta kun en muunlaistakaan muistikirjaa pidä, niin menköön tällä kertaa.

On taas se aika vuodesta, jolloin suuret kameravalmistajat alkavat lipsautella tiedonmurusia uusista tuotejulkaisuistaan. Digital Photography Blogissa esitettiin luettelo elokuussa julkaistuista malleista.

Nikonin uusia tuotteita voi vielä ainoastaan arvailla, mutta Canon markkinoi jo uusia mallejaan täyttä häkää. G6, S70 ja D20 -malleja odotetaan innolla, mutta minä kiinnitin huomioni etenkin uuteen EF-S 10-22mm f/3.5-4.5 USM -objektiiviin. Digijärkkärin omistajahan joutuu tulemaan toimeen 1.6 x field of view cropin kanssa, ja sen vuoksi filmikameroita ja 35mm filmiä (tai täyskennoa) varten suunnitellut laajakulmaobjektit menettävät kulmaansa. Canonin EF-S -linssit puolestaan ovat suunniteltu nimenomaan pienikennoisimmille digijärkkäreille ja 10-22 mm vastaakin filmimaailmasta tuttua 16-35 mm polttoväliä.

Lupaavaa on, että EF-S -objektiiviperhe laajenee. Tosin kyseisenlaiset objektiivit käyvät vielä vain Canonin 300D:hen ja tulevaan 20D:hen. Tulevaisuudessa kaikki Canonin harrastajajärkkärit luultavimmin tukevat EF-S -kantaa, jolloin voin odotella yhä uusia objektiiveja, jotka minunkin 300D:heni sopivat. Tosin oikeastaan minkäänlaista tarvetta ei lisälinsseille minulla tällä hetkellä ole. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, ja tänäänkin on taas lottoarvonta.

Kameralaukku on yllättävänkin tärkeä osa valokuvausharrastusta. Jos laukku on huono, ja kameran mukaan ottaminen tuntuu vaikealta ja rasittavalta, jäävät kuvatkin ottamatta. Jos panostaa satoja (tai tuhansia) euroja kameraan, niin kyllä laitteelle tulisi hankkia myös arvoisensa laukku.

Minulle tuli tarve hankkia kameralaukku joulun jälkeen, kun sain uuden Canon 300D:n. Järjestelmäkamera vie pokkaria enemmän tilaa, joten suuntasin valokuvausliikkeisiin ja tavarataloihin. Epätoivo meinasi iskeä, kun kaikkialla laukkuja myytiin kalliilla hinnoilla ja vastineeksi rahalle olisi saanut keveitä ja keppoisia kangaslaukkuja, jotka tuntuivat paitsi heiveröisiltä myös jotenkin rumilta ja ainoastaan kameralaukuksi kelpaavilta. Minä halusin laukun, jota voisin käyttää missä vain ja koska tahansa.

Pelastus löytyi tällä kertaa Stockmannin alennusmyynneistä, joista löysin juuri tarkoituksiini sopivan saksalaisen Vivancon valmistaman, mustan ja nylonista(?) tehdyn tyylikkään laukun. Ja hintaa koko komeudelle kertyi vaivaiset 9 euroa. Laukun sisusta on jaettavissa “tarraseinillä” kolmeen osioon ja ulkopuoleltakin löytyy erilaisia taskuja neljä kappaletta. Tilaa on juuri sopivasti.

Minä olen mieltynyt laukkuuni niin paljon, että käytän sitä päivittäin myös aivan tavallisena käsilaukkuna, jonne mahtuu milloin mitäkin. Ironista on kuitenkin se, että järjestelmäpaketti (kamera ja 1-2 objektiivia ja mahdollisesti ulkoinen salama) kulkevat nyt mukanani, minne tahansa menenkin, kun pokkarikameran aikoina erillisen pikkulaukun mukaanottaminen tuntui vaikealta ja vaivalloiselta, ellei kuvaaminen ollut retken itsetarkoitus.

Oman laukkuni suhteen olen katunut ainoastaan sitä, etten ostanut kerralla useampaa kappaletta, sillä jokusen vuoden päästä voi laukku olla loppuun kulutettu.

Turistikohteissa liikkuessa törmää jatkuvasti ihmisiin, jotka ottavat valokuvia toisistaan, maisemista ja rakennuksista. Olen mielenkiinnolla seuraillut, miten ihmiset toimivat tällaisissa kuvaustilanteissa.

Välillä ihmisiin iskee julkisilla paikoilla joukkopsykoosi: jostain paikasta on aivan pakko ottaa kuvia, kun muutkin ottavat. Kamerat kaivetaan esiin heti, kun huomataan, että muutkin kuvaavat jotain siltaa, raatihuonetta tai suihkulähdettä.

Suurimmalla osalla lomakuvaajista ei myöskään ole minkäänlaista käsitystä pokkarikameran salaman kantavuudesta. Illan hämärtyessä näkee salamavalon välähdyksiä tilanteissa, joissa salamasta ei ole kerta kaikkiaan mitään hyötyä (kaukana oleva kohde). Päinvastoin kuvasta tulee musta, kun kameran automatiikka luulee, että salaman teho riittäisi valaisemaan kohteen, vaikka se ei todellisuudessa riitä.

Kenties hauskin tapaus sattui Prahassa, jossa Kaarlen sillalla kävellessä törmäsin japanilaisperheeseen, jonka isä kantoi mukana täysimittaista jalustaa. Aina vähän väliä isä asetti jalustan tielle ja kiinnitti pienenpienen digikameransa jalustaan ja otti koko perheestä kuvan itselaukaisimella. Onhan huomattavasti vaivattomampaa raahata keskellä kirkasta päivää jalustaa ympäri ruuhkaista vanhaakaupunkia kuin pyytää jotain toista turistia näppäämään kuvan.

Tänään UPS toi objektiivitilaukseni suoraan käsiini työpaikalle. Vaikeaa oli odottaa iltaan, kun mieli teki päästä kokeilemaan uutta Sigman 70-300 APO II -linssiä käytännössä.

Objektiivi tuntuu heti erittäin hyvältä. Rakenteellisesti linssi on hyvä, ja kuvanlaatukin tuntuu testikuvien perusteella minun käyttötarkoituksiini erinomaiselta. Lyhyt terävyysalue pitkillä polttoväleillä on myös mieleeni.

Ulkoilutin linssiä ensin Ruissalon Saaronniemessä ja sitten Kupittaanpuistossa ja heti perään Littoistenjärven rannan maisemissa.

300D:n kit-objektiivin kanssa Sigman 70-300-millinen muodostaa erittäin hyvän parivaljakon. I have a feeling that this is a beginning of a beautiful
friendship.

PS Täytyy vielä kiittää AC-Fotoa ystävällisestä ja ripeästä palvelusta. Näin nettikaupan tuleekin toimia.

Kevään ja kesän koittaessa tulee kamera käännettyä helposti kohti elämää pienempiä asioita, pienenpieniä pörriäisiä ja muita ötiäisiä. Makrokuvaus paljastaa maailman, jota silmä ei näe.

Tilaamani Sigma 70-300mm APO Macro Super II -objektiivin pitäisi sopia kohtalaisesti myös makrokuvaukseen. Parin kesän yrittämisten jälkeen alan vihdoinkin tajuta, ettei sillä ole väliä, pystyykö kameralla kuvaamaan kahden sentin päästä, jos kuvattavat kohteet karkaavat tähtäimestä jo hyvissä ajoin ennen tätä. Pitkän polttovälin makrokykyinen objektiivi sitä vastoin mahdollistaa kuvauksen hiukan kauempaa ja kohdetta suututtamatta.

Henkeäsalpaavan kauniit perhoskuvat ovat vielä ottamatta. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan.