Oma netti mansikka, muu netti mustikka. Nyt kun olen päässyt jälleen jokapäiväisten tietoverkkojen maailmaan, voi helpommin seurata uutisia ja tapahtumia ja pysyä selvillä maailman menosta.

Turun Sanomat uutisoi tänä aamuna digikameramarkkinoista ja kasvavista myyntiluvuista. Uutta tietoa minulle oli, että myös järjestelmäkameroissa digi on päässyt niskan päälle, ja filmijärkkäreitä myydään yhä vähemmän. Tämä johtunee huokeista malleista, joita jo monilla valmistajilla on tarjota harrastajille. Toisaalta myös raskaamman luokan kameroita ostetaan yhä enemmän ammattilaisten käyttäessä lähes pääsääntöisesti digiä.

Kevään kohutuin tuoteuutuus on Nikonin D70, joka on testeissä saanut erinomaisia arvioita. Nikon on kuitenkin reilut puoli vuotta Canonia jäljessä, ja moni harrastaja on jo tiukasti Canonin leirissä. Nähtäväksi jää, alkavatko kaksi suurta valmistajaa julkaisemaan vuorotahtiin uusia malleja, jotka aina entistä halvempia ja monipuolisempia. Tässä kilpailussa varmaa on se, että voittajia ovat kuluttajat.

Kuvankäsittelyohjelmien hinnat ovat suolaisia, ja kotikäyttäjän vaihtoehdot jäävät usein kameroiden ja oheislaitteiden mukana tuleviin, ominaisuuksiltaan rajoitettuihin ohjelmiin. Tältä pohjalta tarkastellen on hämmästyttävää, etteivät kaikki käytä Gimpiä.

Gimp (GNU Image Manipulation Software) on etenkin Linux-maailmasta tuttu ilmainen kuvankäsittelyohjelma. Open source -ohjelmisto toimii monissa käyttöjärjestelmissä Unixeista ja Linuxeista Windowseihin ja Maciin. Ohjelma tarjoaa monipuoliset ominaisuudet perustyökaluista erilaisiin filttereihin.

Ohjelma on ladattavissa ilmaiseksi Gimpin kotisivuilta. Lisäksi se sisältyy lähes kaikkiin suurempiin työpöytäkäyttöön tarkoitettuihin Linux-distribuutioihin. Ohjelman ulkoasu ja valikkorakenne saattavat tuntua oudoilta Photoshopiin tai Paint Shop Prohon tottuneille, mutta pienen opiskelun jälkeen alta paljastuu looginen ja vaativallekin käyttäjälle sopiva kuvankäsittelyohjelma.

Vajaa viikko sitten julkaistiin Gimp 2.0, joka ottaa askeleen lähemmäs kohti suurempaa kansansuosiota (lehdistötiedote pdf:nä). Eiköhän karisteta viimeinkin ne ennakkoluulot, joiden mukaan halpa (tai ilmainen) ei voi olla laadukasta.

PS Kuinka kauan kestää ennen kuin IE tukee kunnolla png:tä? Siihen asti tuokin Gimp-logo näyttäytynee toisille miten sattuu.

Turun Sanomat järjestää yhdessä Pyhäjärven suojelurahaston kanssa Pyhäjärvi-aiheisen valokuvajulistekilpailun. Ainakin minä näin ilmoituksen ensimmäistä kertaa tänään Turun Sanomissa.

Muutama asia kilpailussa häiritsee. Ensiksikin, mikä on “valokuvajulistekilpailu”? Siis onko kyseessä puhtaasti valokuvakilpailu, vai tuleeko osallistujan suunnitella koko juliste teksteineen ja visuaalisine kikkoineen ja revittelyineen. Todennäköisesti kyseessä on pelkkä valokuvakilpailu, jonka voittajista tehdään vain suurempia julisteita. Kovin täsmällisesti tätä ei kuitenkaan kerrota.

Toiseksi kilpailu julistetaan auki maaliskuun lopulla ja se päättyy 3.5.2004. Haluavatkohan järjestäjät mahdollisimman paljon kuvia loskaisista maisemista ja sulavista jäälautoista? Luulisi, että ainakin osa kilpailuajasta sijoittuisi kesäaikaan, kun luontokuvauksesta on kuitenkin kysymys. Toki huhtikuun Pyhäjärvestäkin kauniita kuvia saa otettua, mutta kovin jää luonnon kirjo yksipuoliseksi jos kilpailuaika kattaa vain yhden kuukauden. Mutta ehkä kilpailu halutaankin suunnata niille, jotka jo aiempina vuosina ovat kuvansa ottaneet.

Palkintoina kilpailussa on mm. Canon Powershot S1.

Digikamerat ovat tänä päivänä pitkälle kehitettyjä tietokoneita. Tämä asettaa uusia haasteita hakkereille. Kun X-Box ja pleikkari ovat jo modattuja, onko seuraava kohde digikamerat?

Canon 300D:n yhteydessä on keskustelupalstoilla ollut jo puhetta kameran firmware-ohjelmiston päivittämisestä ja sitä kautta saatavista uusista ominaisuuksista. Rohkeimmat ovatkin jo tehneet kamerastaan puoliksi 10D:n. Epäilijät ovat puolestaan naureskelleet, että vielä ei päivityksellä saa 300D:n harmaata muovikuorta muutettua mustaksi metalliksi.

Vielä pari vuotta sitten HP ja Kodak luottivat digikameroissaan Digita-käyttöjärjestelmään, jolle oli tarjolla ohjelmia aina kuvausasetustyökaluista doom-peliin saakka. Jostain syystä tämä kehityslinja on tyrehtynyt nykykameroissa. Ehkä järjestelmä todettiin käytännössä liian raskaaksi ja hitaaksi.

Jos valmistajat eivät tarjoa mahdollisuutta ohjelmointiin, voi sen löytää itse. Törmäsin sivuun, jolla esiteltiin projektia asentaa Linux-järjestelmä Canonin Ixukseen. Järjestelmä onkin nimetty osuvasti Lixukseski. Vaikka sivusto ja projekti taitaakin olla enemmän vitsi kuin läpimurto Ixuksen hakkeroinnissa, nähdään vastaavaa varmasti lisää jatkossa.

Mutta mitä hyötyä kameran ohjelmiston muokkaamisella saavutetaan, on sitten eri kysymys. Kamerasta tuskin voi tehdä toimistopäätettä tai nettiselainta vain ohjelmistoa muokkaamalla. Ehkä hakkerointiyritykset ovatkin vain yksi esimerkki ihmisen jatkuvasta tiedonjanosta ja uteliaisuudesta.

Ja jos kameran hankkii, niin voisihan sillä myös keskittyä kuvaamaan.

Sfnet.harrastus.valokuvaus.digi -uutisryhmässä keskustellaan paikannusjärjestelmien soveltumisesta valokuvaukseen. Idea on varsin mainio. Kamerassa itsessään olisi GPS-paikannin, tai se voisi kommunikoida esim. bluetooth-yhteyden avulla erillisen paikantimen kanssa. Kuvaushetken koordinaatit kamera tallentaisi jokaisen otetun kuvan EXIF-dataan käytetyn kameramallin, suljinajan ym. tietojen sekaan. Kotona kuvia katsellessa voisi sitten näpsäyttää koordinaatteja ja tarkastella kartalta, missä päin maata ja maailmaa sitä on tullut liikuttua.

Ricoh myy jo GPS-paikannusta tukevaa RDC-i700 G -malliaan Japanin markkinoilla. Saa nähdä, milloin suuret valmistajat seuraavat perässä. Idea on niin loistava, että ihmettelenpä, jollei ominaisuus ole tulevaisuuden digikameroissa vakiona.

Kaiken maailman taskuunsopivien minimini digisuperhärpäkkeiden sekaan on ilmestynyt yhä enemmän retrohenkisiä digitaalikameroita, joiden pelkistetty tyyli kerää katseita. Kenties voimakkaimmin tähän tilaukseen kameroitaan on lähtenyt markkinoimaan Leica, joka Digilux-sarjassaan imitoi menneiden vuosikymmenien kameroitten ulkoasua.

Vielä Leicaakin pidemmälle retrohenkisyydessä menee kuitenkin Rollei, jonka Retro Minidigi näyttää ulkoisesti vuoden 1929 klassikko Rolleiflexilta. Ja kuten tyyliin kuuluu, kuvia sommitellaan kameran yläpuolelta katsoen.

Vielä kun jotsain saisi sellaisen vanhanajan mustan valokuvaajan hupun ja salamavalon, joka posahtaa ja päästää kunnon savut välähtäessään.

Eilisen uutistapahtuma Suomen valokuvausmaailmassa oli vuoden lehtikuvien valinta. Parhaana lehtikuvaajana palkittiin Helsingin Sanomien Markus Jokela, ja samaisen kuvaajan Asemarkkinat Bagdadissa valittiin parhaaksi lehtikuvaksi.

Voittajakuvat olivat kaikki äärimmäisen tasokkaita ja herättivät sopivasti kysymyksiä. Hyvä kuva ei ainoastaan kerro kuvaushetkestä, vaan panee miettimään, mitä on tapahtunut ennen kuvan ottoa ja mitä vielä tulee tapahtumaan.

Parhaan urheilukuvan tittelin vei Martti Kainulaisen P-tyyli. Kaikesta dramaattisuudestaan huolimatta kuva ei Idols-tuomari Nannaa lainatakseni koskettanut minua. Jotenkin asetelma kovaa ja korkealta kaatuvasta hyppääjästä tuntuu liian ilmeiseltä. Tällöin kuvan ainoaksi ansioksi jää äärimmäisen nopean hetken pysäyttäminen. Kuva on olemassa vain, koska onnettomuus tapahtui.

Urheilukuvaehdokkaista pidän eniten Jussi Nukarin Suomen jääkiekkojoukkuetta kuvaavasta otoksesta, joka kertoo oivallisesti urheilun perusajatuksesta, tunteiden kokemisesta ja jännityksestä. Jännitys ja täydellinen keskittyminen peliin välittyvät sekä pelaajien että katsojien ilmeistä. Kaukalon reuna on rajattu juuri sopivasti niin, että näyttää todella siltä kuin pelaajat olisivat hetkenä minä hyvänsä astumassa kuvasta ulos ja hyppäämässä jäälle.