Löysin sattumalta googlatessa toimittajille suunnatun englanti-suomi-verkkosanakirjan. Jos siis underscore tai sandwich eivät aukene, kannattaa suunnata vertailemaan alan termistöä englanniksi ja suomeksi: Dictionary for Journalists, English-Finnish

Edellisissä postauksessa käsittelin hivenen alentavasti nimiä samalla kuvia korostaen, joten kiinnitetäänpä hetkeksi huomiota nimiin ja egoistisen luonnollisesti omaan sukunimeeni ottamalla harppaus käytännölliseen nimistöntutkimukseen.

Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Suomessa on tällä hetkellä 258 Mentulaa. Sukunimeä ei tavata käsittääkseni Suomen ulkopuolella, mutta siitä huolimatta nimi on yllättävänkin kansainvälinen. Ripauksen historiallista mystiikkaa nimeen liittää antiikin Rooman aikainen runoilija Catullus, jonka Carmina Catulli -teoksessa mentulaa viljellään hyvin usein. Eräässä korkealentoisessa säkeessä Catullus kirjoittaa: Mentula conatur Pipleium scandere montem. Musae furcillis praecipitem eiciunt ‘Mentula pyrkii päin runovuorta. Jo muusain hangot syöksevät tulokkaan päin kallionseinää’. Tuossa säkeessä Saarikosken suomennoksessa ei mentulaa ole käännetty. Halukkaat voinevat tutkia lisää mentulan merkityksistä kyseisestä teoksesta.

Oman mentula.net -domainini lisäksi verkosta löytyy kaikkea kivaa ja kummallista mentulaan liittyen. Löytyypä internetin syövereistä myös antimentuliaaninen Not a Mentula -sivusto. Sivuja ymmärtäisi paremmin, jos osaisi puolaa (tai mikä kieli tuossa nyt onkaan kyseessä). Asenne on kuitenkin anarkistisen punk.

Jos tekemistä ei meinaa millään keksiä, niin mentulasta löytyy apua myös tähän ongelmaan. The Game of Mentula on lautapeli neljälle hengelle, ja pelivälineinä voi käyttää vaikkapa shakkilautaa nappuloineen. Myös tämän pelin historia ulottuu kauas kadotettuihin maailmoihin.

Mentulan voit löytää kaiken muun lisäksi myös merikasvien luokituksista

Netti on pullollaan addresseja ja vetoomuksia, joita en pidä kovin painavina yhteiskunnallisina vaikuttimina. Nimikirjoitus, johon uhrataan aikaa kaksi sekuntia, on etäinen ja liian helppo vaikuttamisen keino. Kun useimmissa vetoomuksissa ei edes rajoiteta allekirjoitusten määrää tai laatua eikä kontrolloida nimien oikeellisuutta, on tuloksena lähinnä joulupukkeja, akuankkoja, minna88:ja tai muuten vain nimiä, jotka ovat kaikki samalla fontilla samoin kirjaimin ladottua yksilöimätöntä nimimassaa.

Kuvan kerrotaan vastaavan tuhatta sanaa (miksei myös nimeä). Vielä kuvaa voimakkaampi on kuitenkin tuhat kuvaa, tai pikäisikö sanoa 1760 kuvaa. Juuri tuo määrä kuvallisia osanottoja on tällä hetkellä Sorry Everybody -sivuston galleriassa, jonka kautta amerikkalaiset tuovat ilmi mielipahaansa presidentinvaalien tulokseen.

Kuvat tuovat konkreettisesti esiin ihmiset päätösten takaa, antavat kasvot äänille, jotka tässä tapauksessa eivät aivan riittäneet haluttuun vaalitulokseen. Ihmisten kasvot ja suuren vaivannäön synnyttämät kuvat herättävät uteliaisuutta: millaisia ihmisiä he ovat, miksei heistä kerrota uutisissa mitään, mikä on se Amerikka, jota he edustavat?

1760 nimen vetoomus tai addressi olisi lähinnä vaivatta ja nopeasti ohitettava vitsi. Vaikuttavuuteen tarvitaan vaivannäköä, tunteisiin vetoamista, kysymysten herättämistä ja vielä kerran vaivannäköä. Ihmiset haluavat nähdä motiivit kannanottojen takaa, paneutumisen aiheeseen. Ihmiset haluavat nähdä ihmisen mielipiteitten takaa, nähdä laajemman kuvan.

Elleivät nyt kaikki ole jo sivuilla vierailleet, niin kipinkopin katselemaan pahoillaan olevia amerikkalaisia.

Jpg-pakkauksen laatu puhuttaa digikuvauksen yhteydessä. Laatutietoisimmat ja perfektionistisimmat tahot hyökkäävät voimalla häviöllistä pakkausmenetelmää vastaan ja kehottavat kuvien käsittelyssä käyttämään esim. pakkaamatonta tif-formaattia. Kuvaan itse suurimman osan ajasta jpg:nä. Raw:ta en vielä ole kunnolla tottunut jokapäiväisessä kuvaamisessa käyttämään. Kuitenkin ensimmäisten muokkausten jälkeen tallennan kuvan tif:ksi, jotteivat peräkkäiset jpg-tallennukset söisi kuvan laatua.

Henrik Herranen on sivuillaan tutkinut kokeellisesti perättäisten jpg-pakkausten vaikutusta kuvan laatuun. Päätelmissään hän toteaa: “Vaikka JPEG-kuvan uudelleenkompressointi heikentää kuvan laatua, on heikennöksen määrää joissain yhteyksissä ehkä liioiteltu”.

Näinhän se minunkin mielestäni on. Jpg:n periaatteellinen vastustaminen on suurimmilta osin liioiteltua. Tulisi myös muistaa, että käyttötarkoitus sanelee hyvin pitkälti myös käytetyt menetelmät. Pelkkiä turistikuvia ottavaa on turha käännyttää raw-kuvaamiseen ja konvertoinnin jälkeiseen tif-tallennukseen. Ja jpg:n selkeänä etuna kuitenkin on pienempi tiedostokoko.

Tulevaisuudessa jää nähtäväksi, kasvavatko verkkoyhteyksien nopeudet ja tietoteknisten laitteiden tallennuskapasiteetti nopeammin kuin digikameroitten tuottamien kuvien resoluutio ja tiedostokoko. Mikäli tiedoston koko ei asettaisi rajoituksia kuvien säilytykselle ja käytölle, ei myöskään häviöllisten pakkausmenetelmien käytöllä olisi perusteita.

Digipokkarien käydessä yhä pienemmiksi ja vaivattomimmiksi on miellyttävä huomata, että joku jaksaa nähdä hiukan vaivaakin valokuvausvälineittensä kantamiseksi. Eipähän tarvitse mennä enää illalla kuntosalille lihaksia treenaamaan.

Olen jonkin aikaa katsellut kuvia öisistä maisemista ja tähtitaivaista. Mieli tekisi kokeilla minuuttien mittaisia suljinaikoja, mutta 300D:n bulb-moodissa suljinta täytyisi pitää pohjassa koko valotuksen ajan. Lankalaukaisin tulisi siis hankkia ja mielellään sellainen, jossa sulkimen saisi lukitettua.

Canonin oman laukaisimen saisi kai ~30 euron hintaan, mutta kun kotitekoisiakin ratkaisuja on olemassa, niin säästö se on pienikin säästö, ja kaiken lisäksi itse tekemisen riemu on suunnaton. Netissä on lukuisia ohjeita (1, 2, 3, 4) lankalaukaisimen rakentamiseksi, mutta sähkötöitä taitamattomalle operaatio saattaisi olla kuitenkin liian haastava. Vai pitäisiköhän hankkia kolvi ja opetella, mitä elektroniikka pitää sisällään?

Ylen teksti-tv uutisoi tänään “aina terävästi kuvaavasta linssistä”:

“Britanniassa on kehitetty kameralinssi ja työstömenetelmä, joiden ansiosta kuvat ovat aina tarkkoja, kertoo BBC.

Uudenlainen kamera tarkentaa yhtä aikaa lähelle ja kauas niin, että kuva pysyy terävänä ja kolmiulotteisena. Kuvista ei häviä informaatiota.
[…]”

Uutinen kuulostaa kovin raflaavalta ja herkulliselta ja siinä annetaan ymmärtää ikään kuin koko kuvan terävyys olisi aina toivottava ilmiö. Yksi suurimmista syistä minun siirtymiseeni digipokkareista järjestelmärungon käyttäjäksi oli nimenomaan mahdollisuus pienempään syvyysterävyyteen

Haluaisin myös tietää, mitähän kuvan kolmiulotteisuudella mahdetaan tarkoittaa. Kuvan syvyydenhän luovat hyvin pitkälti sommittelu ja kuvan sisältö sekä sopiva (ei liian laaja) syvyysterävyys.

Uutta tekniikkaa on kuitenkin suunniteltu käytettäväksi lähinnä kamerakännyköissä, joiden optisia puutteita voidaan näin ohjelmallisesti parantaa. Käytettävästä wavefront-tekniikasta kerrotaan kattavammin BBC:n uutisessa.