Paitsi että Naantali on mainio kesäkaupunki, on se myöskin erittäin miellyttävä syksyllä. Vanhankaupungin hiljainen rauha ja kuulaan kaunis syyspäivä loivat yhdessä tänään ainutlaatuisen tunnelman. Edellisen kerran liikuin samoissa maisemissa toukokuussa.

Yliopistonmäen Koskenniemenkadulla pihlajat notkuivat kypsien marjaterttujen painosta. Lapsena ne olisivat päätyneet puhallusputken ammuksiksi, isompana oltaisiin ase päivitetty kumisten tiskihanskojen keskisormen avulla “sormipyssyksi” - aikuisempana sitä otetaan vain kuvia ja ihaillaan.

Viikonloppuna vietimme mökki-iltaa Ähtärissä Mesikämmen-hotellin läheisyydessä. Veteen en hyvistä aikeistani huolimatta rohjennut, ja takka savutti niin, että se todettiin käyttökelvottomaksi. Muuten mökkielämä viehätti tuttuun tyyliinsä.

Ähtäri tarjosi myös ulkoilua luontopoluilla. Parisuhteemme molemminpuoliset appivanhemmat saivatkin tapaamiselleen myös liikunnallista sisältöä.

Ja kun Ähtärissä oltiin, niin eläinpuistossa täytyi tottakai käydä. Ahmat, saukot, pöllöt ja karhut tuli nähtyä ja samalla myös jokunen hivenen eksoottisempi eläin. Sinnikkäistä yrityksistä huolimatta papukaijat Manu ja Kalle eivät kuitenkaan suostuneet tervehdyksiä päästämään.

Kuusiston linnanraunioiden vieressä oleva kukkula ja ympäröivät niityt tarjosivat näkökulman mikrotason elämään. Perhoset ja sudenkorennot lentelivät niin, että varoa sai, ettei hengityksen mukana imaissut hyönteisiä suuhunsa. Muistikortille kuvia ötiäisistä sentään tarttui ja sattuipa pari kuvaa osumaan kohdalleen niin, että pidän niitä tässä kateogoriassa toistaiseksi onnistuneimpinani.

Päivä Erfurtissa oli kiva: käveltiin vanhassakaupungissa, syötiin italialaista jäätelöä ja vierailtiin katedraalissa. Ankaralta sadekuuroltakin vältyttiin vierailulla paikalliseen ravintolaan.

Lopuksi pysähdyttiin paikallisessa eläintarhassa. Apinoitten, virtahepojen ja leijonien lisäksi näimme myös undulaatin ja laaman.