Yliopistonmäen kaunein paikka on Juslenian ja Humanistisen tiedekunnan toimistorakennuksen tienoilta Didaktikumin ja Koskenniemenkadun suuntaan vaahterapuiden ja rehevän kasvuston läpi mutkitteleva polku. Ken muuta väittää, valehtelee.

PS Objektiivista kannattaa muistaa tarkistaa, onko manuaalitarkennus päällä vai ei, jos haluaa automaattitarkennusta käyttää. Tällä kertaa vahinko tapahtui, joskin Photoshopin unsharp mask teki kuvasta jokseenkin käytettävän.

PPS Jos otsikkoon kirjoittaa, että lunnonkaunis, on se syytä korjata mitä pikimmin, mikäli kokee olevansa varteenotettava suomen kielen opiskelija.

Onko yllä oleva rakennus:
a) Moottoripyöräklubin kerhohuone
b) Maatila navettoineen ja karsinoineen
c) Korkeakoulun laitosrakennus

Oikea vastaus löytyy arkkitehtitoimisto Siggen sivuilta. Kyllä minullekin kelpaisi. Olenhan heikkona 1800-luvun lopun punatiilisiin tehdasrakennuksiin.

Paitsi että Naantali on mainio kesäkaupunki, on se myöskin erittäin miellyttävä syksyllä. Vanhankaupungin hiljainen rauha ja kuulaan kaunis syyspäivä loivat yhdessä tänään ainutlaatuisen tunnelman. Edellisen kerran liikuin samoissa maisemissa toukokuussa.

Yliopistonmäen Koskenniemenkadulla pihlajat notkuivat kypsien marjaterttujen painosta. Lapsena ne olisivat päätyneet puhallusputken ammuksiksi, isompana oltaisiin ase päivitetty kumisten tiskihanskojen keskisormen avulla “sormipyssyksi” - aikuisempana sitä otetaan vain kuvia ja ihaillaan.

Mikaelin kirkon edustalla, Mannerheimin puistossa käytiin pari tuntia sitten kovia mölkkyotteluita. Puukalikat lentelivät, ja hymy kareili voittajien kasvoilla.

Joka tapauksessa Mikaelin kirkko on yksi Suomen hienoimmista kirkoista. Tsekkaa jos et usko.

Lisäys 11.51: Kuva mölkkymittelöstä

Junanvaihtoa odotellessani sain tänään mahdollisuuden tarkkailla Helsinkiä reilun tunnin ajan. Pitkään aikaan en kaupungissa ja etenkään sen keskustassa ollut käynyt, joten mukavalta tuntui noinkin lyhyt aika viettää maisemia silmäillen.

Käytin aikani tehokkaasti hyväksi: kiersin töölönlahden, kävin onkosenytsitten Kaisaniemen rannoilla kuleksimassa, näin kun lähijunat ja raitiovaunut liikkuivat ja seurasin hetken ajan Kaisaniemen kentällä käytyä krikettiottelua. Näin myös Linnanmäen maailmanpyörän .

Annoksen turkulaisuutta sain hivenen ennen junan lähtöä käytyäni syömässä asematunnelin Hesellä. Joskin paikalliseen tyyliin tilasin Clubi-aterian.

Kaiken kaikkiaan pikainen kierros Helsingissä oli piristävä kokemus. Joskus pitäisi varata aikaa kunnolla ja tutustua kerrankin maamme pääkaupunkiin paremmin. Olisihan se jo yleissivistyksen vuoksi tärkeää tietää, missä ovat Kaivopuisto, Hakaniemi tai vaikkapa, mistä pääsee Suomenlinnaan.