Tässä näkymä 15 minuuttia sitten ikkunastani. Veikkaisin, että tulipalo on jossain jokirannan alkoholistiasuntolan tienoilla…

Edellisen kerran asuntoni (nyt jo entisen) liepeillä paloi joulukuussa 2003.

Turun jokavuotiset keskiaikaiset markkinat päättyvät tänään. Vanhalla suurtorilla sekä molemmin puolin Aurajokea on jälleen keskiaikaisen kulttuurin ja elämäntavan esittelyä, myyntikojuja sekä ruokailupisteitä. Keskiaikaisten markkinoiden sydämen muodostavat kuitenkin lukuisat roolinsa omaksuneet vapaaehtoisnäyttelijät, jotka kuljeskelevat markkinavieraiden joukossa milloin perheen mukana kulkevaa koiraa ihmetellen ja milloin laihoja naisia haukkuen.

Mikäli keskiaikaisia markkinoita on uskominen keskiajan toreilla ja kauppapaikoilla kulki hyvin kärttyisää ja äänekästä väkeä, joka ei sanojansa pantannut. Saattaapa joku kokea olonsa tukalaksikin, ja muistan menneinä vuosina Turun Sanomistakin lukeneeni närkästyneitä yleisönosastokommentteja, kun kirjoittaja oli kokenut näyttelijöiden itseensä kohdistuneet kommentit loukkaavina.

Keskiaikaisilla markkinoilla ei myydä kebabia, pyttipannua tai wok-vihanneksia. Markkinahumussa maistellaan meren antimia tai kokonaisesta varrasporsaasta leikattua ja paistettua lihaa. Ruuan lisäksi myös käyttötavarat valmistetaan markkinoilla alusta asti käsityönä. Sepän pajassa palkeet puhkuvat ja hiilet hehkuvat, kun rauta taipuu työläisen käsissä. Myös köydet punotaan vanhan perinteen mukaisesti.

Uuden asunnon myötä parvekkeesta on tullut näin keväällä ja kesällä lähes ylimääräinen huone meille. Ja mikäs sopisi parvekkeelle paremmin kuin grillaaminen ilta-auringon lämmittäessä punaisella kajollaan (tässä hyväksytään perusajatus, että sähkögrillillä grillaaminen on myös grillaamista).

En tiedä, liekö syy saksalaisen grillauskulttuurin rikkaudessa suomalaiseen verrattuna, mutta Lidlistä saa grillaukseen hyvin hyvin mielenkiintoisia tuotteita, jotka suomalaisten lähikauppojen hyllyiltä uupuvat. Tänään lautaselle päätyi täytettyjä frikadelleja, joita oli saatavilla useita eri makuja. Chili-täyte ainakin maistui oikein hyvin vihannesvartaan ja maustettujen uuniperunoiden kera.

Tänään lueskelin pitkästä pitkästä aikaa kirjaa Aurajoen rantatörmäillä. Aurinko paistoi ja ilmakin oli melkein kesäisen lämmin. Keskittymistä tosin häiritsivät yllättäen joka suunnasta tulevat ja ohitse kiitävät helikopterit ja lentokoneet. Vakuuttavin näky oli, kun ilmeisesti armeijan kalustoon kuuluvat kaksi helikopteria ja lentokonetta lensi vieretysten hyvin hyvin matalalla ylitse. Tilanne oli jollain tavalla pelottava etenkin, kun luettavana oli H.G. Wellsin scifi-klassikko Maailmojen sota.

Aamuneljä ja viimeisetkin jutut on saatu viimeisteltyä ja lähetettyä eteenpäin taittoon. Deadlinen kanssa selviämisestä on selvästikin tullut taitolaji, jossa minä ajankäytön tarkkuuden suhteen pärjään enemmän kuin hyvin (tai sitten huonommin kuin kurjasti).

Kesä alkaa kuitenkin tästä - tästä se alkaa. Kävelystä Tuomaansillalla katsellen punaisen auringon kajoa rautatiesillan ja joen yläpuolella, lintujen laulusta, kun yksinäiset rekat ajavat keltaisena vilkkuvien risteyksien ohitse, aamun kosteuden tuoksusta koivun lehdillä, vapautuneista ajatuksista ja odotuksista, odotuksista.

Uusi kevät, uusi asunto, uusi auringonlasku.