Lapsen oikeus lapsuuteen

Kuva osallistuu valokuvatorstain 90. haasteeseen, jossa ihmisoikeuksia käsitellään valokuvan keinoin. Lapsen oikeudet on eritelty omaksi manifestikseenkin, mutta kyllä lapsellisuus itsessään on jotain hyvin perimmäisen inhimillistä.

Halistenkoskella kevät on juuri nyt parhaimmillaan. Maata peittää vihreä matto, joka mukailee pehmeästi kumpuilevia maastoja laskien Aurajoen rantaan noustakseen jälleen toisella puolella. Penkereet eivät pursua vielä rikkakasveja, ja tuore vehreys henkii uuden alkua.

Aina ei Halisissakaan ole kevätaurinko lämmittänyt yhtä kuumana. Halisten padon rakentamiseen asti 1900-luvun alkupuolelle “Halisten ukkojen” odotus oli kaupunkilaisten jokakeväistä hupia. Talvet olivat tuolloin Turussakin kylmiä, ja kevään tullen suuret jäämassat lähtivät liikkeelle kosken tuntumasta ja juuttuivat keskustan joenmutkaan nostaen veden jopa kaduille asti. Sillat joutuivat koville jäiden puristuksissa, ja pikkupojat saivat jännitysnäytelmän seurattavakseen.

Padon rakentaminen vei ukot mukanaan, ja sota tuhosi myöhemmin viimeisen Halistenkosken myllyn katkaisten monisatavuotisen perinteen. Halisissa on sijainnut dokumentoidusti Suomen varhaisin mylly, josta on mainintoja jo 1200-luvulta. Nykyisessä Aurajoen opastuskeskuksen Myllärin talossa tarjoillaan kahvia ja vuokrataan kanootteja.

Halistenkoskella on monenlaista virkitystoimintaa, ja kesäisin kalastajia näkee kosken kivikoissa aamusta iltaan. Kosken kupeesta alkaa myös Virnamäen luonto- ja kulttuuripolku, jonka varrella voi nauttia Aurajoen kansallismaisemista ja muinaismuistoista uhrikivineen ja hautakumpuineen. Uusi ulkoilureitti Koroisiin tarjoaa väylän keskustaan saakka myös joen toista vartta pitkin, ja alue on myös osa Turkuun kehitteillä olevaa kansallista kaupunkipuistoa.

Vanhan jugend-kerrostalon avarat ja koristeelliset rappukäytävät kutsuvat kuvaamaan. Paremman välineistön puuttuessa kamerakännykkä saa kelvata. Hämärässä otetut kuvat ovat äärimmäisen kohinaisia johtuen kännykän kameran onnettomasta kennosta. Tämä mahdollistaa toisaalta puolivahingossa kohinan hyödyntämisen tehokeinona. Lisäksi kohinanpoiston jälkeen kuvista tulee utuisen pehmeitä muistuttaen pitkälti kehittyneiden tietokonepelien pehmennettyä vektorigrafiikkaa.

Alla olevien kuvien voisi hyvin kuvitella olevan ruutukaappauksia jostain kehittyneestä 1st person shooter -pelistä. Tässäpä olisikin hyvä vinkki Quaken, Doomin ja Unrealin kehittäjille: ainaisten luolien ja sci-fi-hallien sijaan peliympäristöksi sopisi turkulainen arvorakennus.

Valokuvatorstain 15. haaste: Valo. Kuvaaminen ja kuvien parissa työskenteleminen on jäänyt vähemmälle viime kuukausina, mutta jos sitä yrittäisi tästä lähtien ottaa säännöllisesti osaa kollektiiviseen valokuvausriehaan.

Liikkeelle lähdetään tutusti ja turvallisesti vanhalla, joskin nyt vähän uuden muodon saavalla kuvalla.

Näin jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen ja Ruotsin voitonjuhlien jälkimainingeissa on sopiva aika tehdä katsaus läntisen naapurimme pääkaupunkiin Tukholmaan. Omalta kohdaltani Tukholman matkailu on jäänyt tuntiin laivan kannella tai pikaiseen pyrähdykseen suoraan satamaan. Nyt vietin viikonlopun kaupunkia koluten paikallisten oppaidenkin avustuksella.

Paitsi että Tukholma yllätti minut kokonsa puolesta, en myöskään osannut odottaa Pohjoismaista löytyvän yhtä hyvin säilynyttä vanhaa kaupunkikuvaa kuin mitä gamla stanissa tai osin muuallakin saatoin havaita. Jälleen kerran Suomen historiallinen köyhyys ja valtakunnan nuoruus paistoi läpi. Kyllä Suomessakin asutusta on ollut, mutta kaupunkikulttuuri on melko köykäistä, vaikka maailmaa, kuinka turkulaisittain haluaisi katsoa Helsingistä nyt puhumattakaan.

Vanhasta kaupunkikulttuurista kiinnostuneelle tuli siis jälleen yksi uusi - ehkä joidenkin mielestä ilmeinenkin - kohde perusteellisemmin tutkittavien paikkojen listalle. Ihmisvilinästä ja ostoskeskuksista en pidä, mutta kapeat kujat, mäkiset mukulakivikadut ja tunnelmalliset ravintolat ja kahvilat synnyttävät aitoa innostuneisuutta.

Jotta kirjoitus ei menisi aivan Tukholman ylistykseksi, on syytä palauttaa mieliin Lordin shokeeraava euroviisuvoitto lauantai-illalta. Olin itse Tukholmassa seuraamassa esitystä Brittiläisessä pubissa turkkilaisen henkilökunnan ja ruotsalais-suomalaisen seurueemme kera. Koko pubi syttyi kannustamaan Lordia, ja välissä annettiin myös Turkille myötätuntotaputuksia, jotta baarimikot pysyisivät hyväntuulisina eivätkä sulkisi ovia.

Jostain kumman syystä tuntui hyvältä idealta lähteä juhlimaan viisuvoittoa Sergelin torille, jossa mm. 1995 suomalaiset herättivät juhlinnallaan yleistä paheksuntaa. Yllätys oli, ettemme olleetkaan ainoita suomalaisia, vaan suihkulähteen laitamilla liehuivat Suomen liput ja ohikulkevien autojen Lordi-jytän läpi kuului suomenkielistä kannustusta ja ilakointia. Jotenkin ulkomailla tällainen juhlinta tuntuu aidommalta.

Kuvaaminen on jäänyt alkuvuodesta hävettävän vähälle. Vasta nyt kuljeskelin varsinaisesti ajan kanssa Forssan kaupunkimaisemia ikuistaen. Matka Vieremästä keskustaan on leppoisa Loimijoen rantateitä kulkien. Joki luo muutoinkin kaupungin vanhoihin katumaisemiin lämminhenkisen leiman.

Turku pitää yllä kuvaa itsestään Suomen joulukaupunkina rauhanjulistuksineen ja perinteineen. Maisema on usein kuitenkin kaikkea muuta kuin jouluinen: kylmää tihkusadetta ja räntää, likaisia autoja ja harmaita jalkakäytäviä.

Tänään päivä oli talvisen aurinkoinen, kirkas ja kirpeän kylmä. Tuomiokirkon ympärillä haalareihin, toppahansikkaisiin ja 1980-luvulta peräisin oleviin pipoihin pukeutuneet miehet kaupittelivat joulukuusia. Yksi tarttui minunkin mukaani.

Muutin Turkuun syksyllä 1998, parin viikon päästä 28. joulukuuta muutan pois. Pakkaamme tavaramme ja muutamme Forssaan. Sitä ennen edessäni on ensimmäinen ja näillä näkymin viimeinen vietetty joulu Turussa.

Joulukuusen kanssa käyskentely pitkin Piispankatua, siitä Jokikadulle ja Tuomaansillan yli toiselle puolen Aurajokea tuntui mukavalta. Ensi viikolla on edessä koristelu ja asunnon laittaminen valmiiksi joulua varten, kinkun paistaminen uunissa, joulukoristeiden suunnittelu, ruokien valmistus ja leivonta.

Hassuinta on, että tätä kaikkea valmistelua ja vaivannäköä seuraa muutama päivä joulun jälkeen tavaroiden pakkaaminen ja muutto. Ainakin viimeiset päivät Turussa ovat lämminhenkisiä.