Harrastajavalokuvaajat keskittyvät tavallisesti kuvaamaan elottomia kohteita, kuten rakennuksia tai maisemia. Näitä on helppo kuvata: ne eivät karkaa, ne eivät valita, niille ei tarvitse selitellä, ne eivät kysele.

Elollisista kuvattaviksi pääsevät useinmiten eläimet tai lapset, jotka eivät ole oppineet epäluuloisiksi. Aikuisten ihmisten kuvaaminen on jotenkin epäilyttävää. Kuvaamiselle tulisi tällöin olla erityisen perustellut motiivit. Koskettavimmat kuvat kertovat kuitenkin tunteista ja elämyksistä, ihmisistä.

Henkilökuvaus on todennäköisesti valokuvauksen haastavin muoto. Etenkin, jos haluaa kuvata ihan tavallisia ihmisiä, eikä ammattilaisia malleja. Vaatii suurta rohkeutta lähestyä kameran kanssa vierasta ihmistä. Toinen vaihtoehto on hankkia pitkä objektiivi ja vaania “uhreja” julkisilla paikoilla, mutta se vasta epäilyttävää onkin.

Herkko ja Tarja olivat vapunpäivän kävelyllä vaivattomia kuvattavia. Vastaan tuli päivän mittaa lukuisia muitakin vappua juhlivia, joista olisin halunnut kuvan ottaa. Rohkeus vain puuttui. Ehkä en osaa perustella edes itselleni, mitä varten tällaisia kuvia haluaisin ottaa saati sitten että selittäisin muille.

Mutta joka kerta, kun kameran kääntää kohti hienoa rakennusta, jylhää luontoa ja kasvia tai puuta, voisi kysyä itseltään, miksei kuvaa aitoa elämää, arkea iloineen ja suruineen - miksei kuvaa toista ihmistä.

Turun messu- ja kongressikeskuksessa järjestettävillä Fillari, photo ja golf -messuilla ei tänään nähty Jasmin Mäntylää. Juontajana toiminut Saija Palin kertoi Jasminin olevan “sairaana”, ja iltapäivälehdet paljastivat, että sairaanahan se Jasmin olikin.

Jasminin poissaolo ei kuitenkaan messuja ainakaan huonontanut. Ensikertalaiselle messuvieraalle pienehköllä alueella oli ihan kivasti nähtävää. Golf-osastolle en mennyt, eivätkä fillaritkaan juuri kiinnostaneet. Valokuvapuolella oli odotetusti suurimmilla merkeillä edestuksensa, ja pääsin tunnustelemaan mm. Canonin uusia Powershot Pro1 ja 1D Mark II -kameroita.

Vauhdikkaampaa viihdykettä messuilla tarjosivat polkupyörätrialistit, jotka temppuilivat taidokkaasti esiintymislavalla ja messualueella. Kiinnostavaa antia tarjosi myös vuorikiipeilijä Veikka Gustafssonin esitys. Veikka kertoi reissuistaan vuorilla ja kuvasi vuorikiipeilijän pitkäjänteisen raskasta matkaa osuvasti sellaisena, jota pleikkaria pelaileva extreme-sukupolvi ei tule koskaan näkemään.

Veikka oli messuilla Canonin vieraana. Olikin huvittavaa nähdä, kuinka messuvieraat tulivat utelemaan Canonin pisteessä Veikalta tietoa kameroista kuin keneltä tahansa myyjältä. Kiipeilijä kertoi myös käyttävänsä matkoillaan Canonin digikameroita. Seuraavalle reissulleen hän aikoo ottaa matkaan EOS 300D:n. Enpäs tiedä, paljonko Canon on Veikalle sponsorivaroja tuollaisesta mainostamisesta tarjonnut, mutta voisi kuvitella, että 300D ei välttämättä olisi ensimmäinen valinta käytettäväksi 8 kilometrin korkeudessa kymmenien ellei satojen kilometrien päässä sivistyksestä ja sähköstä.

Erityisen mielenkiintoista oli päästä sovittelemaan omaan 300D:ni kunnon objektiiveja. Tuli melkoisen pätevä olo, kun kokeilin kameraan Canonin reilun 6000 euron arvoista EF 400mm f/4 DO IS USM -linssiä. Sovitaanko, että voitan tänään lotossa pari miljoonaa, niin voisin tuollaisen hankkimista harkita edes sekunnin verran.

Kaiken kaikkiaan messuista jäi ihan kiva maku suuhun. Ja sainpa käteeni kutsun paikallisen kameraseuran kuvausiltamaan. Tähän asti olen vannonut ehdottoman itsenäisen kuvausharrastuksen nimeen, mutta ehkä voisi olla hyväkin ajatus vaihtaa kokemuksia muitten harrastajien kanssa.

—————–

Minä katselin, kun ihmiset tulivat alas Vartiovuoren rinnettä nauravin suin. Muut laskivat ja minä katselin. Pian lähdin kotiin. Ehkä ensi vuonna sitten.

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @18mm
1/160s
F8
ISO 100

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @18mm
1/125s
F9
ISO 100

Glamourlehtien muotokuvissa mallien iho näyttää utuisen pehmeältä ja rypyttömältä. Syynä ovat pehmeäpiirtolinssit sekä kuvankäsittely. Vanha valokuvaajien niksi saman vaikutelman luomiseksi kotikutoisessa muotokuvauksessa on käyttää sukkahousuja.

Kuvaus tapahtuu niin, että sukkahousut pingotetaan kireälle linssin päälle. Tämän jälkeen kuvataan tavalliseen tapaan. Sukkahousut tekevät kuvasta tasapaksun ja harmaan, joten sävyjä on syytä muokata hieman kuvankäsittelyohjelmassa.

Pehmeä piirto johtuu sukkahousujen verkkomaisesta kuviosta. Kauemmas kohteeseen tarkentava kamera ei varsinaisesti havaitse sukkahousuja, mutta ne aiheuttavat kuvan pehmentymisen. Tuloksena onkin muotokuva, jossa iho ja rypyt siloittuvat. Tämä johtuu pitkälti myös objektiivin polttovälistä, joten pienemmillä polttoväleillä ja digipokkareilla sukkahousukuvaus ei onnistu. Korjatkaa, mikäli olen väärässä.

Testasin niksiä ottamalla kuvia avopuolisostani Kristiinasta. Alla muotokuva ilman sukkahousuja ja sukkahousujen kanssa. Molemmissa on käytetty Sigma EF-500DG Super -salamavaloa.

Saman efektin olisi voinut saada aikaan myös kuvankäsittelyohjelmaa hyödyntämällä, mutta kovat jätkät käyttää sukkahousuja.

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @55mm
1/60s
F5.6
ISO 100

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @49mm
1/60s
F5.6
ISO 100