Net.nytissä linkitettiin Photoshop-ohjeeseen, jossa esitettiin yksinkertaiset askeleet tekniikkaan, jossa kuvan kohteet saadaan astumaan “kuvan ulkopuolelle”. Pitihän sitä itsekin kokeilla pikaisesti.

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt digikuvien kohinanpoistoon Neat Image -ohjelmaa. ISO 400 - 1600 -herkkyyksillä otetuista kuvistakin saa kohinanpoistolla mukavan pehmeitä ja väreistä tasaisia. Tänään ajoin vanhan Suomen joutsenta esittävän, rosoisen ja rakeisen kuvani ohjelman läpi ja hätkähdin, kuinka kuvaan tuli kirjaimellisesti uutta silkinpehmeää kiiltoa. Vertailun vuoksi vanha kuva.

Kohinanpoiston tulisi olla vakiotoimenpide jokaisen kuvan kohdalla. Vaikka herkkyys olisi 200 tai jopa 100, tuo kohinanpoisto kuvaan viimeistellymmän tunnun. Toisaalta liiallisuuksiin ei pidä mennä. Etenkin ihmiskuvat liiallinen kohinanpoisto saa näyttämään muovisilta ja vahanukkemaisilta.

Saa nähdä, milloin suuriin kuvankäsittelyohjelimiin tulee sisäänrakennetut kohinanpoistojärjestelmät. Tällä hetkellähän markkinoiden parhaat ohjelmat ovat pieniä erillisohjelmia, kuten Neat Image tai Noise Ninja. Luulisi, että tulevaisuudessa Photoshop tai Paint Shop Pro sisällyttäisivät tehokkaan kohinanpoiston työkaluihinsa.

Kuvien rajauksen tarkempi suunnitteleminen kannattaa aina. Kuvasuhteen miettiminen ja erilaiset kokeilut tuovat uusia puolia esiin vanhoista ja tutuistakin kuvista.

Yleisin virhe rajauksen suhteen on liiallinen väljyys. Kuvassa on keskellä jotain pientä ja sitten ympärillä pelkkää tyhjää. Kuvankäsittelyohjelmassa käy “turhien” reunojen poisto vaivattomasti. Usein kuvaa voi rajata rankastikin, tiivis rajaus luo voimakkaan ja intiimin tunnelman ja tuo katsojan keskellä tapahtumaa.

Toki rajausta tulee miettiä jo kuvaushetkellä. Usein kuitenkin vasta jälkikäsittelyssä kuvasta nousee esiin joku asia, jota haluaa korostaa. Tällöin onnistunut rajaus luo melkein uuden kuvan. Itse olen kuvaustottumuksissani huomannut, että jätän sommittelun entistä enemmän käsittelyvaiheeseen ja kuvaan “välijiä” kuvia. Rajaus nimittäin onnistuu jälkikäsittelyssä helposti, mutta liian tiivistä rajausta ei niin vain korjatakaan.

Väitänkin, että vasta digikuvaus on tuonut kuvien tehokkaan rajauksen jokaisen kameran käyttäjän ulottuville. Filmille kuvatessa 99% kuvaajista on kehitysliikkeen armoilla mitä tulee lopulliseen tulosteeseen. Pokkarikamerat ovat myös huonoja etsimen kautta tapahtuvan rajauksen kannalta. Etsin näyttää “virheellisesti” ja yleensä vain 80-90 % kuvan todellisesta alasta. Tällöin on elintärkeää, että kuvaajalla on mahdollisuus käsitellä kuvaa ennen kuin siitä tehdään paperituloste.

Kuvan sommittelu ja rajaus on oma taiteenlajinsa, johon on sääntönsä ja ohjeensa. Ja kuten vanha sanonta kuuluu: on syytä opetella säännöt, ennen kuin niitä lähtee rikkomaan.

Kuvankäsittelyohjelmien hinnat ovat suolaisia, ja kotikäyttäjän vaihtoehdot jäävät usein kameroiden ja oheislaitteiden mukana tuleviin, ominaisuuksiltaan rajoitettuihin ohjelmiin. Tältä pohjalta tarkastellen on hämmästyttävää, etteivät kaikki käytä Gimpiä.

Gimp (GNU Image Manipulation Software) on etenkin Linux-maailmasta tuttu ilmainen kuvankäsittelyohjelma. Open source -ohjelmisto toimii monissa käyttöjärjestelmissä Unixeista ja Linuxeista Windowseihin ja Maciin. Ohjelma tarjoaa monipuoliset ominaisuudet perustyökaluista erilaisiin filttereihin.

Ohjelma on ladattavissa ilmaiseksi Gimpin kotisivuilta. Lisäksi se sisältyy lähes kaikkiin suurempiin työpöytäkäyttöön tarkoitettuihin Linux-distribuutioihin. Ohjelman ulkoasu ja valikkorakenne saattavat tuntua oudoilta Photoshopiin tai Paint Shop Prohon tottuneille, mutta pienen opiskelun jälkeen alta paljastuu looginen ja vaativallekin käyttäjälle sopiva kuvankäsittelyohjelma.

Vajaa viikko sitten julkaistiin Gimp 2.0, joka ottaa askeleen lähemmäs kohti suurempaa kansansuosiota (lehdistötiedote pdf:nä). Eiköhän karisteta viimeinkin ne ennakkoluulot, joiden mukaan halpa (tai ilmainen) ei voi olla laadukasta.

PS Kuinka kauan kestää ennen kuin IE tukee kunnolla png:tä? Siihen asti tuokin Gimp-logo näyttäytynee toisille miten sattuu.

Päätin testata digikamerani rajoja ja tulostuttaa Turun linnasta ottamastani kuvasta kookkaan seinäjulisteen tai taulun. Suurensin 6 miljoonan pikselin kuvan kaksinkertaiseen kokoon 200 %:n interpolaatio-actionia käyttämällä. (Actionista kiitos 6 MP:X.com).

Ifillä 50cm x 75cm kokoinen valokuva tulee kustantamaan hivenen päälle 10 euroa. Tilaus on jo sisällä ja jokunen päivä kestää ennen kuin pääsen arvioimaan laatua paljain silmin. Mielenkiinnolla odotan, miten 300D:n resoluutio riittää näinkin kookkaisiin kuviin.