Puolan rannikkokaupunki Gdansk, saksalaisittain Danzig, on ollut parin viime vuosisadan Euroopan valtiokärhämien tärkeimpiä tapahtumapaikkoja, ja toisen maailmansodan ensilaukauksetkin ammuttiin kaupungin edustalla. Menneinä aikoina Itämeren vauraimpana pidetty kaupunki ympäristökuntineen on puolalaisten suosituimpia kesämatkailukohteita, ja unkarilaisen WizzAir-halpalentoyhtiön uuden suoran lentoreitin myötä Gdansk on myös turkulaisten ja suomalaisten ulottuvilla nopeasti ja huokeasti.
Meidän viisipäiväinen matkamme Gdanskiin alkoi juhannuspäivänä, joskaan keskikesän juhla ei keskikaupungilla pahemmin näkynyt, jos nyt Puolassa suomalaisten suosikkijuhlaa ylipäänsä riehakkaasti tavataan juhlistaa. Haitari kuitenkin soi rantakaduilla, ja ravintolaterasseilla ihmiset nauttivat sinertävästä illasta. Zlotien laskeminen oli vielä hankalaa, ja summamutikassa illalliselle valittu Wisniowka-aperitiivi osoittautui maukkaaksi kirsikkavodkaksi. Ravintolassa ei euroja tule ikävä.
Toinen maailmansota raunioitti Gdanskia pahoin, mutta tuhot eivät ole peittäneet historiallista vaurautta, jollaista Suomen kaupungeissa ei ole nähty. Vanhankaupungin sodan kauhuilta pelastuneet tai tarkasti entisöidyt rakennukset muodostavat yhtenäisen historiallisen kaupunkialueen toisiinsa liimautuvine taloineen ja vanhoine kirkkoineen. Vanhan keskustan ympärillä muinoin kiertäneen muurin jäänteet vartiotorneineen sekä kanaali yhdistävät matkailijan keskiajan kaupunkisuunnitteluun. Ulospäin museotiloilta näyttävien rakennelmien sisältä turisti voi kuitenkin löytää käsityöläisten sijaan modernin ostoskeskuksen.
Gdanskin idyllisintä maisemaa ovat Motlawa-joen rantakadut ravintoloineen sekä vanhankaupungin pääkatu Dluga ja kauniit sivukadut. Vanhakaupunki on kooltaan sopivan pieni jalkaisin talsittavaksi. Vanhan keskustan reunamilta alkaa uudempi asutus, ja paikka paikoin eteen sattuu parhaimmat päivänsä nähneitäkin alueita, etenkin telakka-alueen reunamilla. Nostokurkia on kaupungissa paljon, ja tulevina vuosikymmeninä infrastruktuuri kehittyy varmasti vauhdilla vanhankaupungin ulkopuolellakin.
Vuosikymmenten kertomaa
Gdanskin hallinnasta on taisteltu keskiajasta lähtien. 1800-luvulla Preussiin kuulunut Gdansk tunnettiin maailmansotien välissä Danzigin vapaakaupunkina, kunnes toisen maailmansodan päätteeksi se liitettiin kommunistiseen Puolaan. Valtion poliittisen historian viimeisessä suuressa mullistuksessa Gdansk oli keskipisteessä, kun kaupungin telakka-alueella syntyneen Lech Wałęsan johtaman solidaarisuusliikkeen vastustus johti kommunistisen hallinnon luhistumiseen vuonna 1989.
Lähihistorian tapahtumat ja niiden kommentointi näkyvät Gdanskin katukuvassa lukuisina viestejä välittävinä seinämaalauksina ja -kirjoituksina. Telakka-alueen laitamilla sijainneen Gryf-hotellimme kupeessa on myös solidaarisuusaukio ja -muistomerkki 1980-luvun poliittisille tapahtumille. Hieman maallisemmin solidaarisuutta voi juhlia vaikkapa Lech-olutta nauttien. Kun oluen makuun pääsee ei kannata unohtaa myöskään puolalaisia Zywiec- ja Okocim-oluita. Kehutut porterit jäivät tosin kesäkuumalla väliin.
Kolme kaupunkia
Gdanskin yhteydessä puhutaan usein kolmikaupungista, johon kuuluvat Gdanskin lisäksi rantaelämään keskittyvä Sopot ja uudempi satamakaupunki Gdynia. Meidän matkasuunnitelmaamme mahtui tällä kertaa Gdanskin lisäksi vain Sopot, jossa piipahdimme muutaman tunnin ajan. Kaupunki on tunnettu pitkästä hiekkarannastaan ja takavuosien laulukilpailuistaan. Kyseenalaista mainetta kaupunki ja sen rannoilla sijaitseva Grand Hotel on saanut myös siitä, että näillä tienoilla Hitler vietti ensimmäisen yönsä toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen.
Sopotia kehutaan pienen kaupungin rennosta ilmapiiristä ja yöelämästään. Lienee makukysymyksiä, millaista menoa kaipaa, mutta rantakaduista turistikojuineen tulee kieltämättä hieman mieleen etelämpienkin maiden lomakohteet, vaikka toki paikallisväriä onkin läsnä. Sopot on kuitenkin ehdottoman sympaattinen ja käymisen arvoinen paikka, ja kuumemmilla helteillä olisi hienohiekkainen pitkä rantakin tullut varmasti testattua.
Matkalla Sopotiin tai aivan omana matkakohteenaan kannattaa piipahtaa myös Oliwan kaupunginosassa, jonka vehreässä puistossa viihtyy tunnin jos toisenkin. Katedraali ja modernin taiteen museo ovat myös suosittuja kohteita.
Mitä Gdanskissa nyt sitten olisi pitänyt tehdä?
Lapsiperheen vanhempien eskapistiseen lomamatkaan ei sisältynyt suuria suunnitelmia tai toista liuskaa pitkää nähtävyyslistaa. Minulle Gdanskin parhaita nähtävyyksiä olivat viihtyisät vanhan kaupungin ravintolat ja yleinen rento ilmapiiri. Toki paljon enemmänkin olisi voinut ehtiä, ja etenkin vajaan tunnin junamatkan päässä Gdanskista sijaitseva valtava Malborkin linnoitus olisi varmasti ollut käymisen arvoinen. Maantieteellisesti ainutlaatuinen Helin niemimaa on varmasti myös antoisa matkakohde.
Gdanskista on puhuttu keväällä käynnistyneen lentoreitin johdosta Turun Tallinnaksi. Nopean lentoyhteyden päässä oleva kaupunki on historiallisesti monitahoinen, arkkitehtonisesti näyttävä ja tunnelmaltaan mukavan rento. Hintatason edullisuuden johdosta kukkaron nyörejä ei tarvitse myöskään kiristellä. Kyllä Gdanskiin voisi joku päivä palata uudelleenkin, kenties vaikka kesällä 2012, jolloin Puola isännöi Ukrainan kanssa jalkapallon EM-kisoja.