Halistenkoskella kevät on juuri nyt parhaimmillaan. Maata peittää vihreä matto, joka mukailee pehmeästi kumpuilevia maastoja laskien Aurajoen rantaan noustakseen jälleen toisella puolella. Penkereet eivät pursua vielä rikkakasveja, ja tuore vehreys henkii uuden alkua.

Aina ei Halisissakaan ole kevätaurinko lämmittänyt yhtä kuumana. Halisten padon rakentamiseen asti 1900-luvun alkupuolelle “Halisten ukkojen” odotus oli kaupunkilaisten jokakeväistä hupia. Talvet olivat tuolloin Turussakin kylmiä, ja kevään tullen suuret jäämassat lähtivät liikkeelle kosken tuntumasta ja juuttuivat keskustan joenmutkaan nostaen veden jopa kaduille asti. Sillat joutuivat koville jäiden puristuksissa, ja pikkupojat saivat jännitysnäytelmän seurattavakseen.

Padon rakentaminen vei ukot mukanaan, ja sota tuhosi myöhemmin viimeisen Halistenkosken myllyn katkaisten monisatavuotisen perinteen. Halisissa on sijainnut dokumentoidusti Suomen varhaisin mylly, josta on mainintoja jo 1200-luvulta. Nykyisessä Aurajoen opastuskeskuksen Myllärin talossa tarjoillaan kahvia ja vuokrataan kanootteja.

Halistenkoskella on monenlaista virkitystoimintaa, ja kesäisin kalastajia näkee kosken kivikoissa aamusta iltaan. Kosken kupeesta alkaa myös Virnamäen luonto- ja kulttuuripolku, jonka varrella voi nauttia Aurajoen kansallismaisemista ja muinaismuistoista uhrikivineen ja hautakumpuineen. Uusi ulkoilureitti Koroisiin tarjoaa väylän keskustaan saakka myös joen toista vartta pitkin, ja alue on myös osa Turkuun kehitteillä olevaa kansallista kaupunkipuistoa.