Toukokuun lopussa tein lyhyen katsauksen uuden Sony Ericsson k600i-puhelimeni kuvaustoimintoihin. Viime aikoina olen kuvien sijaan käyttänyt multimediapuhelimen ääniominaisuuksia, erityisesti fm-radiota.

Silloin tällöin pitempiä pyörälenkkejä polkevana tykkään luonnon keskellä kulkiessa kuunnella musiikkia. Toistaiseksi olen hyödyntänyt USB-muistitikkuani, joka toimii myös mp3-soittimena. Muistitila on kuitenkin rajattu, ja muutenkin samojen kappaleiden kuunteleminen uudelleen ja uudelleen ei aina jaksa innostaa. Uuden matkapuhelimen myötä olen ihastunut aina mukana kulkevaan radioon.

Sen lisäksi, että pyörällä polkiessa voi kuunnella YleX:ää, on puhelimen ja radion kytköksessä muitakin etuja.

- Kuulokkeet toimivat samalla handsfree-settinä, ja soiton tullessa radion kuuntelusta voi siirtyä kätevästi suoraan jutteluun ilman, että luuria tarvitsee nostaa korvalle.
- Laite on aina mukana, koska puhelin on nykyään vakiovaruste minne tahansa onkin menossa.
- Puolineuroottisena elkeenä minulla on tähän asti ollut paha tapa tarkistaa puhelimen mukanaolo aina silloin tällöin, mikäli sellainen reissuun on otettu ja se ei taskun pohjalla tuntuvasti paina. Radion myötä puolineurootikolla on jatkuvasti tietoisuus siitä, että kyllä se laite mukana on, kun ääntä riittää, mikä johtaa aiempaa huolettomampaan menoon.

Haittapuolena voidaan pitää sitä, ettei laitteen antenni ole kaikista parhaimpia ja että kanavaluettelosta YleX on kuunneltava, mutta ainoa täydellisen taajuuden kanava on pyörän yleisimmillä kulkureiteillä Iskelmäradio. Toisaalta kyllähän se jokapäiväinen Baddingin Paratiisi sopii kesäisen lämpimässä auringonpaisteessa mutkittelevia maalaisteitä pyöräilevälle paremmin kuin hyvin.

Tulevaisuuden innovaatioita visioiden haluaisin joskus laitteen, joka kytkeytyisi saumattomasti pyörän sarviin ja joka puhelimen ja radion lisäksi toimisi ajotietokoneena näyttäen nopeuden, poljetun matkan, sykkeen sekä myös reitin sateelliittipaikannusta hyödyntäen. Ehkäpä kymmenen vuoden päästä tuollainen laite on arkipäivää.