Latvian pääkaupungin Riian valitseminen lomakohteeksemme aiemmin suunnitellun Saksan ja Keski-Euroopan sijaan perustui matkan huokeuteen sekä haluun tutustua aiemmin vähälle tuntemukselle jääneeseen Baltiaan. Viiden päivän (13.6. - 18.6.) aikana ennakkokäsitykset toteutuivat hyvin, ja Riika ympäristöineen jopa yllätti myönteisesti viihtyisyydellään ja monipuolisuudellaan.
Read on »

Uuden asunnon myötä parvekkeesta on tullut näin keväällä ja kesällä lähes ylimääräinen huone meille. Ja mikäs sopisi parvekkeelle paremmin kuin grillaaminen ilta-auringon lämmittäessä punaisella kajollaan (tässä hyväksytään perusajatus, että sähkögrillillä grillaaminen on myös grillaamista).

En tiedä, liekö syy saksalaisen grillauskulttuurin rikkaudessa suomalaiseen verrattuna, mutta Lidlistä saa grillaukseen hyvin hyvin mielenkiintoisia tuotteita, jotka suomalaisten lähikauppojen hyllyiltä uupuvat. Tänään lautaselle päätyi täytettyjä frikadelleja, joita oli saatavilla useita eri makuja. Chili-täyte ainakin maistui oikein hyvin vihannesvartaan ja maustettujen uuniperunoiden kera.

Tänään lueskelin pitkästä pitkästä aikaa kirjaa Aurajoen rantatörmäillä. Aurinko paistoi ja ilmakin oli melkein kesäisen lämmin. Keskittymistä tosin häiritsivät yllättäen joka suunnasta tulevat ja ohitse kiitävät helikopterit ja lentokoneet. Vakuuttavin näky oli, kun ilmeisesti armeijan kalustoon kuuluvat kaksi helikopteria ja lentokonetta lensi vieretysten hyvin hyvin matalalla ylitse. Tilanne oli jollain tavalla pelottava etenkin, kun luettavana oli H.G. Wellsin scifi-klassikko Maailmojen sota.

Viking Line kimppaliigassa jalkapallo on parhaimmillaan. Pelit ovat nopeita, ja pallo kulkee vikkelästi laidalta toiselle. Kentällä näkee työpaikkajoukkueita, kaveriporukoita ja junioreita, toiset ovat liikkeellä totisemmalla mielellä ja toiset leikitellen. Oma joukkueemme Yliopistonmäen Keskiviikko pelaa kimppaliigassa nyt kolmatta kesää.

Star Wars 3:n alkua odotellessa Kinopalatsissa silmieni eteen piirtyi traileri vielä tänä vuonna teattereihin päätyvästä Ihmeneloset-elokuvasta. Lapsuuteni vietin hyvin pitkälti Marvelin sarjakuvien parissa, ja niinpä tietyistä hahmoista muodostui mieleeni selviä kuvia siitä, millaisia he oikeasti ovat. Ehkä Daredevilia ja Ben Affleckia lukuun ottamatta kaikki supersankaribuumin synnyttämät Marvel-elokuvat ovat olleet erittäin myönteisiä yllätyksiä ennakkokäsityksistäni huolimatta. Ihmenelosetkin herätti trailerin perusteella odotuksia, joskin komiikka tuntui jo siinä vähän kankealta. Yksi asia pisti trailerista silmään ja vieläpä pahasti: Jessica Alba.

Reed Richardsin puoliso Susan Storm (näkymätön nainen) on sarjakuvissa vaalea ja kypsän älykäs osa nelikkoa. Tämä mielikuva särkyy ja pirstaleiksi hajoten, kun elokuvassa rooliin astuu lähinnä nuorten miesten päiväunena kameran edessä esitetty teinimäinen Alba. Hiukset ovat elokuvaa varten vaalennettu, mutta muuten latinosävytteinen näyttelijätär ei oikein sovi mielikuvaan sarjakuvan Susan Stormista. Täytyy elokuvan tekijöitä toki ymmärtää. Totta kai teinien (ja jo teini-ikänsä ylittäneiden) saavuttamiseksi täytyy jokaisessa sankarielokuvassa olla yksi beibe, ja tokihan Alba jo Dark Angelissa tottui potkimaan pahiksia ja siinä sivussa vielä huuliaankin törröttämään. Silti tällainen Susan Stormin erotisoiminen tuntuu hyvin hyvin väärältä.

Turku: Verkapiha > Jäkärlä > Moisio > Rusko > Maskun Riviera > Raisio > Turku: Verkapiha - 45 km

Pyöräily on täysin ehdottomasti paras liikunnallinen tapa, jossa ihminen kulkeutuu paikasta toiseen ilman ulkopuolista voimanlähdettä. Hölkkääminen on turhauttavaa, liian hidasta ja liian itsetarkoitteista ja rullaluistelu puolestaan on liikaa sidottu maastoon. Pyörällä pääsee sopivan kauas maita ja mantuja tutkailemaan, mikä on löytöretkeilijälle mieluisinta. Kuntoilu on pyöräilyssä toisarvoista, jollaista sen aina tulisikin kuntoillessa olla. Tänään pyöräretki vei kohti Maariaa.

Maaria oli perinteikäs ja historiallinen pitäjä keskiajalla. Maarian pitäjän Aninkaisten kylän alue on tämän päivän Turun ruuhkaisinta keskustaa - tuolloin Turku oli vain pieni pläntti Tuomiokirkon ja luostarin välimailla. Maarian pitäjän vanhin rakennus on Räntämäkeen rakennettu, Marialle omistettu kirkko, Maarian kirkkona tänäkin päivänä tunnettu. Maarian pitäjä kulki myös Räntämäen nimellä keskiajalla. Tänä päivänä Räntämäki on opiskelijoiden täyttämä lähiö Halisten vieressä ja SuperSparin ja Prisman välissä.

Kasvava Turku imaisi myöhäiskeskiajalla Maarian Aurajoen rannan alueet itseensä, kun joen yli alettiin rakentaa siltoja. Viimeiset osat Maariasta sulautuivat Turkuun vuosina 1947 ja 1967. Tänä päivänä Maaria näkyy nimenä ainoastaan viitotuksissa, vaikka Maariaa ei sinänsä ole alueena olemassakaan. Nykyisin Maaria koostuu ainoastaan Turun vähemmän suosituista etäpesäkkeistä, kuten Moisio ja Jäkärlä, joissa on Turun huokeimmat asunnot ja jonne kukaan ei silti tai juuri siksi halua muuttaa.

On tämän päivän Jäkärlässä jotain hyvääkin. Vaikka olen Turussa kuusi ja puoli vuotta asunut ja aktiivisesti lähiseututuntemusta koko ajan kehittänyt, en ennen tätä päivää ollut koskaan törmännyt Turun seudun kenties hienoimpaan uimapaikkaan: tuulelta suojaisaan, hiekkavallien reunastamaan lampeen Jäkärlässä. Heti kun säät antavat myöten tuonne on pakko mennä uudestaan.

Kesän merkkejä lienee myös se, että kun yhtäkkiä metsän keskeltä pikkupolkuja pitkin pyörällä sujahtaa päättyvälle autotielle, tien laidassa on Volvo, jossa mies ja nainen ovat kenties aloittelemassa jotain sellaista, jota varten yleensä ajetaan Volvo kauas metsätien päätyyn. En jäänyt seuraamaan tilanteen kehittymistä.