Sarjassa itsestään selviä kulttuurikohteita. Lähes päivittäin turistibussit kiidättävät japanilaisia, venäläisiä ja kotimaisiakin nähtävyyden ihailijoita tuomiokirkon ympärille. Pokkarit laulavat ja salamavalot soivat. Katseet kääntyvät korkeuksiin, ja rappusten määrää laskeskellaan.

Joka joulu tuomiokirkon eteen raahataan joulukuusi. Aluksi ihmettelin tätä, koska kuusi ei vaikuta kovinkaan korkealta ja juhlavalta massiivisen kivikirkon rinnalla. Nyttemmin olen oppinut nauttimaan päivittäisen työmatkani varrella pimeästä hämärästä ja ylöspäin suunnatuista valonheittimistä, sumuisesta ilmasta, joka peittää tornin huipun, kuusesta kynttilävaloineen.

Unikankareen kukkulan päälle rakennettu Tuomiokirkko on Turun sydän, kaupungin maamerkki Aurajoen mutkassa. Kun elokuussa 1998 saavuin Turkuun yksinäni auto täynnä muuttotarvikkeita 670 kilometrin matkan takaa, oli tuomiokirkon tornin näkeminen Satakunnantien suunnasta tullessa voimakas elämys. Tämä oli se Turku, jonne olin tullut.

Uskonnottomalle tuomiokirkko ei edusta uskonnollisuutta, vaan yhteyttä historiaan ja kulttuuriin. Tuomiokirkko on nähnyt uskonpuhdistuksen aiheuttamat yhteiskunnalliset muutokset ja suomen kirjakielen synnyn, Turun palot ja novgorodilaisten ryöstöretket, Turun akatemian perustamisen ja akateemisen kulttuurin nousun. Tuomiokirkko on eräänlainen reliikki, joka jo olemuksellaan rauhoittaa ja tuo vakaan vastapainon vilkkaalle kaupungille.