Lehtikuvaajat ovat ammattiryhmä, jonka toimeentulo on viime vuosina hiipunut. Liekö sitten syynä teknologian kehittyminen ja helppokäyttöiset digikamerat, mutta etenkin sanomalehdissä julkaistuista kuvista yhä pienemmän osan ottavat varsinaiset kuvaajat. Nimike kuvaava toimittaja on yleistynyt, ja toimittajalta vaaditaankin myös kuvauksellisia ansioita.

Sfnet.harrastus.valokuvaus.digi -uutisryhmässä keskustellaan (taas) ammattikuvaajien työstä. Toisella puolella ovat perinteiset ammattikuvaajat, joiden mielestä kuvat ovat journalistisessa ilmauksessa vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin teksti. Käsitysten taustalla on väite: vain ammattikuvaaja osaa ottaa kuvajournalistisesti laadukkaita lehtikuvia > yhä useammin kuvaajina käytetään toimittajia > lehtikuvien laatu kärsii.

Epälojaalit, ahneet toimittajat?

Vaikka hyväksyn väitteen, että tietyn ammattikunnan työn sisällyttäminen toisten tehtäviin heikentääkin jossain määrin tähän erikoisalaan kuuluneiden tehtävien laatua, en kuitenkaan voi täysin hyväksyä ammattikuvaajien valituksia kuvaavien toimittajien epälojaaliudesta tai opportunistisuudesta. Sen ymmärrän, että syytösten takana on huoli oman ammattikunnan toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Päätökset tekevät kuitenkin aivan muut henkilöt kuin “kuvaajien leipää syövät ahneet toimittajat”.

Minä näen asian niin, että mediat etääntyvät toisistaan enenevässä määrin. Sanomalehtien merkitys on lähinnä dokumentaarinen ja tiedottava - ei niinkään taiteellisesti säväyttävä. Tarve erillisille lehtikuvaajille ei niinkään ole syntynyt halusta parantaa kuvien laatua, vaan siitä, ettei kuvaustekniikkaa ja -välineistöä aikaisemmin kovin moni hallinnut. Ammattilaisten käden jälki ja varma, laadukas työpanos tulivat ikään kuin paketissa mukana.

Tänä päivänä kameran käyttö ei kuitenkaan vaadi perustasolla valtavia ponnisteluja, joten on ymmärrettävää, että sanomatalot miettivät uudelleen palkatun henkilökunnan työn arvoa ja ainutlaatuisuutta. Jos ammattikuvaajan käyttö ei tuo julkaisulle varsinaista lisäarvoa, niin miksi erillistä kuvaajaa pitäisi siis käyttää? Ja vaikka hyväksytään lähtökohta, että ammattikuvaaja ottaa laadukkaamman kuvan, niin millä tavalla tämä ammattimainen näkemys pääsee esiin esim. lehtikuvassa, jossa kaksi poliitikkoa poseeraavat tai jossa esitellään rakennettavana olevaa ostoskeskusta? Satunnainen lukija ei pysty mitenkään erottamaan, minkä kuvan on ottanut ammattikuvaaja ja minkä kuvaava toimittaja.

Visuaalisuus arvostetumpaa kuin koskaan

Ammattikuvaajille on edelleen työtä tehtävänä. Aikakauslehdet erottuvat entistä enemmän sanomalehdistöstä, ja mm. kuvien niin tekninen kuin taiteellinenkin laatu on yksi tärkeä tekijä. Samoin erilaiset mainoskuvat ovat lisääntyneet ja taiteelliset kuin myös dokumentaarisetkin kuvateokset. Se että kuvaajia käytetään sanomalehdissä yhä vähemmän on jossain mielessä valitettavaa, mutta kehitys on kuitenkin väistämätön.

Mitä kuvaviestinnän laadun romahtamiseen tulee, niin tätäkin väitettä ihmettelen. Omasta mielestäni elämme aikaa, jolloin visuaalisuus on viestinnässä arvostetumpaa kuin koskaan. Tämä koskee yhtä lailla tuotettua grafiikkaa, väripainon yleistymistä ja taiton monipuolisuutta kuin myös digitaalisen valokuvauksen myötä kuvien korkeaa laatua.

No niin. Nyt se on valmis: salamavalon sirotin. Itse sirottiminen tai heijastiminen tein jo viime talvena, mutta vasta nyt sain aikaiseksi leikata muutaman reiän, jotta sirotin päästäisi myös valoa katon kautta kimpoilemaan.

Materiaalina rakennelmassa on ämpäristä leikelty muovi, joka on retkipatjan ohella kotiaskartelijan monikäyttöisimpiä materiaaleja. Ämpärimuovista on sirottimen lisäksi todistettavasti tehty mm. sählymaski.

Kuvia
- Kaavapiirros - Rakenteluvaiheessa ei täydellistä kaaviota minulle jäänyt. Tämä on skannaus valmiista heijastimesta. Oikea ja vasen reuna voivat olla käyristymisestä johtuen hieman liian lyhyet. Kaavio on luonnollisessa koossaan tulostettavissa resoluutiolla 72.
- Kuva sivusta päin
- Lähikuva heijastimen kiinnittymisestä salamavaloon. Liimattavia tarroja en ole jaksanut hankkia, kuminauhat ajavat low-tech -laitteessa asian hyvin.

	Suoralla salamalla otettu kuva. Tausta jää tummaksi. Suora salama heijastaa raa’an valon, mikä näkyy voimakkaassa varjostuksessa karttapallon takana.
	Salama heijastettu katon kautta. Kuva edelleen hivenen tumma. Kohde (karttapallo) ei nouse oikein esiin taustasta. Varjot suoraa salamaa pehmeämmät.
	Heijastimen kanssa otettu kuva. Osa valosta pääsee läpi ja heijastuu katon kautta pehmentäen varjostusta. Osa valosta kuitenkin heijastuu suoraan kohteeseen, jolloin se nousee esiin kuvasta sopivasti ja oikean sävyisenä.

Esimerkkikuvissa on käytetty Sigma EF-500 DG Super -salamavaloa. Kamerana on tuttuun tyyliin Canon EOS 300D

Lisäys: Kommenttiosaston toivomuksesta muutama lisäkuva askartelun tuotoksesta.

2. Lisäys: Lisätty kuvia salamaheijastimen vaikutuksen havainnollistamiseksi

Sarjassa itsestään selviä kulttuurikohteita. Lähes päivittäin turistibussit kiidättävät japanilaisia, venäläisiä ja kotimaisiakin nähtävyyden ihailijoita tuomiokirkon ympärille. Pokkarit laulavat ja salamavalot soivat. Katseet kääntyvät korkeuksiin, ja rappusten määrää laskeskellaan.

Joka joulu tuomiokirkon eteen raahataan joulukuusi. Aluksi ihmettelin tätä, koska kuusi ei vaikuta kovinkaan korkealta ja juhlavalta massiivisen kivikirkon rinnalla. Nyttemmin olen oppinut nauttimaan päivittäisen työmatkani varrella pimeästä hämärästä ja ylöspäin suunnatuista valonheittimistä, sumuisesta ilmasta, joka peittää tornin huipun, kuusesta kynttilävaloineen.

Unikankareen kukkulan päälle rakennettu Tuomiokirkko on Turun sydän, kaupungin maamerkki Aurajoen mutkassa. Kun elokuussa 1998 saavuin Turkuun yksinäni auto täynnä muuttotarvikkeita 670 kilometrin matkan takaa, oli tuomiokirkon tornin näkeminen Satakunnantien suunnasta tullessa voimakas elämys. Tämä oli se Turku, jonne olin tullut.

Uskonnottomalle tuomiokirkko ei edusta uskonnollisuutta, vaan yhteyttä historiaan ja kulttuuriin. Tuomiokirkko on nähnyt uskonpuhdistuksen aiheuttamat yhteiskunnalliset muutokset ja suomen kirjakielen synnyn, Turun palot ja novgorodilaisten ryöstöretket, Turun akatemian perustamisen ja akateemisen kulttuurin nousun. Tuomiokirkko on eräänlainen reliikki, joka jo olemuksellaan rauhoittaa ja tuo vakaan vastapainon vilkkaalle kaupungille.