Mitä voi tehdä Helsingissä, kun aikaa on vajaat 12 tuntia?
- Kuljeskella keskustan kaduilla, hämmästellä väenpaljoutta ja McDonaldsin aamiaislistoja, tunnelmoida kauppatorin kalakojuilla, vaikkei kalasta tykkääkään, kävellä pitkin kaivopuistoa ja tähtitorninmäkeä, nähdä ministeriöiden toimirakennuksia, sattua paikalle, kun Yle kuvaa jotain, nähdä julkkiksia, kuunnella katusoittajia asematunneleissa, seurailla raitiovaunujen kulkua ja kuunnella, kun metro suhisee jossain.

Helsinki on minulle yhtä aikaa tuttu ja vieras. Toisaalta kaupungista puhutaan ja kirjoitetaan kaikkialla, mutta käytännön kokemukset pääkaupungistamme minulta suuremmin puuttuvat. Osaan luetella Helsingin kaupunginosia Kampista Kaisaniemeen ja Kallioon. Helsinki-tuntemus on ikään kuin osa yleissivistystä. Kirjallisuudessa Helsingin kaupunginosia ja paikkoja romantisoidaan ja fiktiivistetään. Samoin lauluissa puhutaan Sörkan laitakaduista ja Rööperistä. Monopolia pelanneet tuntevat Korkeavuorenkadun, Erottajan sekä Bulevardin.

Stadin raitiovaunujen ja ihmismassojen täyttämä viikonloppuhysteriä ja kaiken ympärillä olevan oudoksunta ja tarkkailu eivät olleet kuitenkaan reissuni päämäärät. Ensisijainen tarkoitukseni oli mennä katsomaan jalkapallon Suomen cupin loppuottelua FC Hämeenlinna - FC MyPa. Tiukan kamppailun jälkeen MyPa vei voiton 1-2, kuten sen pitikin viedä.

Helsingistä parempaa otetta haetaan vielä joskus myöhemmin.