Mitä voi tehdä Helsingissä, kun aikaa on vajaat 12 tuntia?
- Kuljeskella keskustan kaduilla, hämmästellä väenpaljoutta ja McDonaldsin aamiaislistoja, tunnelmoida kauppatorin kalakojuilla, vaikkei kalasta tykkääkään, kävellä pitkin kaivopuistoa ja tähtitorninmäkeä, nähdä ministeriöiden toimirakennuksia, sattua paikalle, kun Yle kuvaa jotain, nähdä julkkiksia, kuunnella katusoittajia asematunneleissa, seurailla raitiovaunujen kulkua ja kuunnella, kun metro suhisee jossain.

Helsinki on minulle yhtä aikaa tuttu ja vieras. Toisaalta kaupungista puhutaan ja kirjoitetaan kaikkialla, mutta käytännön kokemukset pääkaupungistamme minulta suuremmin puuttuvat. Osaan luetella Helsingin kaupunginosia Kampista Kaisaniemeen ja Kallioon. Helsinki-tuntemus on ikään kuin osa yleissivistystä. Kirjallisuudessa Helsingin kaupunginosia ja paikkoja romantisoidaan ja fiktiivistetään. Samoin lauluissa puhutaan Sörkan laitakaduista ja Rööperistä. Monopolia pelanneet tuntevat Korkeavuorenkadun, Erottajan sekä Bulevardin.

Stadin raitiovaunujen ja ihmismassojen täyttämä viikonloppuhysteriä ja kaiken ympärillä olevan oudoksunta ja tarkkailu eivät olleet kuitenkaan reissuni päämäärät. Ensisijainen tarkoitukseni oli mennä katsomaan jalkapallon Suomen cupin loppuottelua FC Hämeenlinna - FC MyPa. Tiukan kamppailun jälkeen MyPa vei voiton 1-2, kuten sen pitikin viedä.

Helsingistä parempaa otetta haetaan vielä joskus myöhemmin.

Syksy on varsin verratonta aikaa. Yleisesti syksyyn liitetään pimeys ja tunnelmallisuus ja hämärä talven odotus. Viime päivät ovat kuitenkin olleet kirkkaampia ja valoisampia kuin mikään koskaan missään. Aurinko paistaa matalalta iltapäivällä kuin keväällä konsanaan, ja kaiken kruunaavat kullankeltaisena merenä rantapenkereet täyttävät, puista tippuneet lehdet. Tätä ei enää kovin montaa päivää ole aikaa ihailla.

Yliopistonmäen kaunein paikka on Juslenian ja Humanistisen tiedekunnan toimistorakennuksen tienoilta Didaktikumin ja Koskenniemenkadun suuntaan vaahterapuiden ja rehevän kasvuston läpi mutkitteleva polku. Ken muuta väittää, valehtelee.

PS Objektiivista kannattaa muistaa tarkistaa, onko manuaalitarkennus päällä vai ei, jos haluaa automaattitarkennusta käyttää. Tällä kertaa vahinko tapahtui, joskin Photoshopin unsharp mask teki kuvasta jokseenkin käytettävän.

PPS Jos otsikkoon kirjoittaa, että lunnonkaunis, on se syytä korjata mitä pikimmin, mikäli kokee olevansa varteenotettava suomen kielen opiskelija.

Journalistiliiton lehden Journalistin uusimmassa numerossa käsitellään julkisilla paikoilla kuvaamisen vaikeutta, tai pikemminkin sitä, miten vaikeaksi se usein tehdään. Liikemaailmassa valokuvaus nähdään uhkaavana, mikä on johtanut kuvaamiskieltoihin, joilla ei itseasiassa ole minkäänlaisia perusteita.

Journalistin artikkelin kirjoittanut Pekka Vehviläinen kertoo:

“Isot tavaratalot ja suuret ostoskeskukset näyttävät kieltävän kuvaamisen kategorisesti kaikissa tiloissaan. Asiallisten perustelujen saaminen on hankalaa, sillä yleensä näissä tilanteissa kieltoja valvovat erilaiset vartiopartiot ja järjestyksenpitäjät. Näiden perustelut toimilleen muistuttavat kummasti sitä mikä kuultiin jo Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä: Minähän olen vain noudattanut käskyjä…”

Osansa huomiosta saa myös kuvauskieltojensakin vuoksi julkisuuteen päässyt Lidl-kauppaketju. Kuvia ei Lidlistä ole tiedotusvälineissä näkynyt, vaikkei laillisia perusteita kiellolle olekaan. Moni itsepintaisempi kuvaaja on saanut kuulla uhkailuja poliisista. Kuvaajan pyynnöistä huolimatta poliisia ei kuitenkaan paikalle ole saatu kutsuttua. Olisikohan syynä se, ettei perusteluja kuvauskiellolle julkisissa tiloissa ole.

Hyvien tapojen mukaista on ollut ja on edelleenkin pyytää kuvauslupa etukäteen. Tällainen “lempeä” asennoituminen on toisaalta voinut luoda kulttuuria, jossa julkisten tilojen ja kauppakeskusten omistajat luulevat, että heillä on oikeus kieltää valokuvaus tiloissaan.

Artikkelissa haastateltu Helsingin Sanomien kuvatoimiston esimies Jarmo Toivanen kertoo:

“Itse asiassa me itsekin olemme liian kilttejä, kun aikaisempaan perustuen on kohteliaisuussyistä jäänyt päälle tämä että soitetaan ja kysytään lupaa kuvaamiseen, vaikka julkiseen paikkaan mennessä nyt ei tarvitsisi kysyä mitään.”

Mikä on sitten johtanut siihen, että käsitys laista on julkisen kuvauksen kohdalla hämärtynyt? Itsepintaisen kuvaajan olisikin syytä kantaa lakikirjaa mukanaan sekä asianajajan puhelinnumeroa lompakossaan. Vehviläisen mukaan liian usein mm. vartijat, järjestyksenvalvojat tai armeijan edustajat kieltävät kuvauksen täysin mielivaltaisin perustein.

Kolean kauniina syysiltana ei moni asia tunnu niin hyvältä kuin pyöräily Ruissalon metsäpoluilla syksyisten vaahteroiden ja tammien keskellä. Pitkästä aikaa myös kamera oli mukana, ja Kuuvannokka tuntui aivan eri paikalta kuin helmikuussa.

Jpg-pakkauksen laatu puhuttaa digikuvauksen yhteydessä. Laatutietoisimmat ja perfektionistisimmat tahot hyökkäävät voimalla häviöllistä pakkausmenetelmää vastaan ja kehottavat kuvien käsittelyssä käyttämään esim. pakkaamatonta tif-formaattia. Kuvaan itse suurimman osan ajasta jpg:nä. Raw:ta en vielä ole kunnolla tottunut jokapäiväisessä kuvaamisessa käyttämään. Kuitenkin ensimmäisten muokkausten jälkeen tallennan kuvan tif:ksi, jotteivat peräkkäiset jpg-tallennukset söisi kuvan laatua.

Henrik Herranen on sivuillaan tutkinut kokeellisesti perättäisten jpg-pakkausten vaikutusta kuvan laatuun. Päätelmissään hän toteaa: “Vaikka JPEG-kuvan uudelleenkompressointi heikentää kuvan laatua, on heikennöksen määrää joissain yhteyksissä ehkä liioiteltu”.

Näinhän se minunkin mielestäni on. Jpg:n periaatteellinen vastustaminen on suurimmilta osin liioiteltua. Tulisi myös muistaa, että käyttötarkoitus sanelee hyvin pitkälti myös käytetyt menetelmät. Pelkkiä turistikuvia ottavaa on turha käännyttää raw-kuvaamiseen ja konvertoinnin jälkeiseen tif-tallennukseen. Ja jpg:n selkeänä etuna kuitenkin on pienempi tiedostokoko.

Tulevaisuudessa jää nähtäväksi, kasvavatko verkkoyhteyksien nopeudet ja tietoteknisten laitteiden tallennuskapasiteetti nopeammin kuin digikameroitten tuottamien kuvien resoluutio ja tiedostokoko. Mikäli tiedoston koko ei asettaisi rajoituksia kuvien säilytykselle ja käytölle, ei myöskään häviöllisten pakkausmenetelmien käytöllä olisi perusteita.

Onko yllä oleva rakennus:
a) Moottoripyöräklubin kerhohuone
b) Maatila navettoineen ja karsinoineen
c) Korkeakoulun laitosrakennus

Oikea vastaus löytyy arkkitehtitoimisto Siggen sivuilta. Kyllä minullekin kelpaisi. Olenhan heikkona 1800-luvun lopun punatiilisiin tehdasrakennuksiin.