Digipokkarien käydessä yhä pienemmiksi ja vaivattomimmiksi on miellyttävä huomata, että joku jaksaa nähdä hiukan vaivaakin valokuvausvälineittensä kantamiseksi. Eipähän tarvitse mennä enää illalla kuntosalille lihaksia treenaamaan.

Yliopistonmäen Koskenniemenkadulla pihlajat notkuivat kypsien marjaterttujen painosta. Lapsena ne olisivat päätyneet puhallusputken ammuksiksi, isompana oltaisiin ase päivitetty kumisten tiskihanskojen keskisormen avulla “sormipyssyksi” - aikuisempana sitä otetaan vain kuvia ja ihaillaan.

Olen jonkin aikaa katsellut kuvia öisistä maisemista ja tähtitaivaista. Mieli tekisi kokeilla minuuttien mittaisia suljinaikoja, mutta 300D:n bulb-moodissa suljinta täytyisi pitää pohjassa koko valotuksen ajan. Lankalaukaisin tulisi siis hankkia ja mielellään sellainen, jossa sulkimen saisi lukitettua.

Canonin oman laukaisimen saisi kai ~30 euron hintaan, mutta kun kotitekoisiakin ratkaisuja on olemassa, niin säästö se on pienikin säästö, ja kaiken lisäksi itse tekemisen riemu on suunnaton. Netissä on lukuisia ohjeita (1, 2, 3, 4) lankalaukaisimen rakentamiseksi, mutta sähkötöitä taitamattomalle operaatio saattaisi olla kuitenkin liian haastava. Vai pitäisiköhän hankkia kolvi ja opetella, mitä elektroniikka pitää sisällään?

Viikonloppuna vietimme mökki-iltaa Ähtärissä Mesikämmen-hotellin läheisyydessä. Veteen en hyvistä aikeistani huolimatta rohjennut, ja takka savutti niin, että se todettiin käyttökelvottomaksi. Muuten mökkielämä viehätti tuttuun tyyliinsä.

Ähtäri tarjosi myös ulkoilua luontopoluilla. Parisuhteemme molemminpuoliset appivanhemmat saivatkin tapaamiselleen myös liikunnallista sisältöä.

Ja kun Ähtärissä oltiin, niin eläinpuistossa täytyi tottakai käydä. Ahmat, saukot, pöllöt ja karhut tuli nähtyä ja samalla myös jokunen hivenen eksoottisempi eläin. Sinnikkäistä yrityksistä huolimatta papukaijat Manu ja Kalle eivät kuitenkaan suostuneet tervehdyksiä päästämään.

Ylen teksti-tv uutisoi tänään “aina terävästi kuvaavasta linssistä”:

“Britanniassa on kehitetty kameralinssi ja työstömenetelmä, joiden ansiosta kuvat ovat aina tarkkoja, kertoo BBC.

Uudenlainen kamera tarkentaa yhtä aikaa lähelle ja kauas niin, että kuva pysyy terävänä ja kolmiulotteisena. Kuvista ei häviä informaatiota.
[…]”

Uutinen kuulostaa kovin raflaavalta ja herkulliselta ja siinä annetaan ymmärtää ikään kuin koko kuvan terävyys olisi aina toivottava ilmiö. Yksi suurimmista syistä minun siirtymiseeni digipokkareista järjestelmärungon käyttäjäksi oli nimenomaan mahdollisuus pienempään syvyysterävyyteen

Haluaisin myös tietää, mitähän kuvan kolmiulotteisuudella mahdetaan tarkoittaa. Kuvan syvyydenhän luovat hyvin pitkälti sommittelu ja kuvan sisältö sekä sopiva (ei liian laaja) syvyysterävyys.

Uutta tekniikkaa on kuitenkin suunniteltu käytettäväksi lähinnä kamerakännyköissä, joiden optisia puutteita voidaan näin ohjelmallisesti parantaa. Käytettävästä wavefront-tekniikasta kerrotaan kattavammin BBC:n uutisessa.

Fedora Core 2 -Linux-distribuution asennettuani olen viettänyt jokusia tunteja viritellen järjestelmää haluamakseni. Viimeisin toiminto oli kortinlukijan käyttöönottaminen.

Vastaisuuden varalta kirjaan /etc/fstab -tiedostoon tekemäni lisäykset tänne. Lisäys koskee monilukijani Compact Flash -osiota. Enpä tiedä, onko tästä hyötyä kenellekään muulle kuin minulle, mutta kun en muunlaistakaan muistikirjaa pidä, niin menköön tällä kertaa.