1970- ja 80-lukujen taitteissa syntyneiden lapsuuteen liittyy tiiviisti Commodore 64. Peleissä ei tuolloin vaadittu hiiren ja 44 pikanäppäimen yhtäaikaista koordinaatiota ja kolmiulotteisen äänimaailman ja 3d-efektien täyttämän visuaalisen ilotulituksen hallintaa, vaan huipputulokseen vaadittiin lähinnä kahta asiaa: kestävää rannetta ja oikeaa ajoitusta.

Eilisillalla kisailtiin ensin Track and Fieldissä, jossa mm. heitettiin moukaria liki 100 metriä, ja pituudessakin voittotulos oli lähempänä 11 metriä kuin 10:ä. Kuitenkin vasta Winter Games saavutti jakamattoman suosion maskuliinisen seurueemme joukossa. Vieläkin minulle on täysi mysteeri, millä tavalla taitoluistelussa hyviä pisteitä voisi saada. Mutta etenkin pelin ampumahiihto-osuus on yksi tietokonepelihistorian onnistuneimpia (tai kuinkas monta ampumahiihtopeliä muutenkaan tiedätte…?).

C64 opettaa myös nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Ensin odotellaan muutama minuutti pelin latautumista ja sen jälkeen toivotaan, ettei peli kaadu juuri ratkaisuhetkillä. Mutta mitäs tuosta. Teletappien sanoin - “uudestaan”.

Käytän julkeasti hyväkseni luokseni saapuneita vieraita mainostaakseni toista sivustoani. Mentula.net on lähinnä perheeni yhteiseksi julkaisufoorumiksi rakentamani sivusto. Sisältöä sivuille tulee varmasti lisää tulevaisuudessa, mutta jo nyt sivuilta löytyy mm. valokuva-albumeja niin minun kuin isäni kuvaamana.

Mentula.netissä on esillä myös kuvagalleria kaikista näillä sivuilla julkaisemistani kuvista. Linkki galleriaan löytyy myös oikean oikean menupalkin “Heijastuksia - julkaistut kuvat” -kohdasta.

Muutoin mentula.netin valokuva-albumit toimivat sekalaisina kurkistuksina elämään siinä, missä perinteisetkin valokuva-albumit. Ja kun verkkotunnuksen muuton yhteydessä talletuskapasiteetti kymmenkertaistui, niin voin yhä enemmän tallentaa verkkoon arkisia asioita kuvien muodossa.

Kuusiston linnanraunioiden vieressä oleva kukkula ja ympäröivät niityt tarjosivat näkökulman mikrotason elämään. Perhoset ja sudenkorennot lentelivät niin, että varoa sai, ettei hengityksen mukana imaissut hyönteisiä suuhunsa. Muistikortille kuvia ötiäisistä sentään tarttui ja sattuipa pari kuvaa osumaan kohdalleen niin, että pidän niitä tässä kateogoriassa toistaiseksi onnistuneimpinani.

Joukko ystäviä menee metsään ja löytää digikameran. Kotiin palattuaan he lataavat muistikortilta omituisia, aavemaisia kuvia… Totta vaiko tarua - katso itse.

On taas se aika vuodesta, jolloin suuret kameravalmistajat alkavat lipsautella tiedonmurusia uusista tuotejulkaisuistaan. Digital Photography Blogissa esitettiin luettelo elokuussa julkaistuista malleista.

Nikonin uusia tuotteita voi vielä ainoastaan arvailla, mutta Canon markkinoi jo uusia mallejaan täyttä häkää. G6, S70 ja D20 -malleja odotetaan innolla, mutta minä kiinnitin huomioni etenkin uuteen EF-S 10-22mm f/3.5-4.5 USM -objektiiviin. Digijärkkärin omistajahan joutuu tulemaan toimeen 1.6 x field of view cropin kanssa, ja sen vuoksi filmikameroita ja 35mm filmiä (tai täyskennoa) varten suunnitellut laajakulmaobjektit menettävät kulmaansa. Canonin EF-S -linssit puolestaan ovat suunniteltu nimenomaan pienikennoisimmille digijärkkäreille ja 10-22 mm vastaakin filmimaailmasta tuttua 16-35 mm polttoväliä.

Lupaavaa on, että EF-S -objektiiviperhe laajenee. Tosin kyseisenlaiset objektiivit käyvät vielä vain Canonin 300D:hen ja tulevaan 20D:hen. Tulevaisuudessa kaikki Canonin harrastajajärkkärit luultavimmin tukevat EF-S -kantaa, jolloin voin odotella yhä uusia objektiiveja, jotka minunkin 300D:heni sopivat. Tosin oikeastaan minkäänlaista tarvetta ei lisälinsseille minulla tällä hetkellä ole. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, ja tänäänkin on taas lottoarvonta.

Mikaelin kirkon edustalla, Mannerheimin puistossa käytiin pari tuntia sitten kovia mölkkyotteluita. Puukalikat lentelivät, ja hymy kareili voittajien kasvoilla.

Joka tapauksessa Mikaelin kirkko on yksi Suomen hienoimmista kirkoista. Tsekkaa jos et usko.

Lisäys 11.51: Kuva mölkkymittelöstä