Kameralaukku on yllättävänkin tärkeä osa valokuvausharrastusta. Jos laukku on huono, ja kameran mukaan ottaminen tuntuu vaikealta ja rasittavalta, jäävät kuvatkin ottamatta. Jos panostaa satoja (tai tuhansia) euroja kameraan, niin kyllä laitteelle tulisi hankkia myös arvoisensa laukku.

Minulle tuli tarve hankkia kameralaukku joulun jälkeen, kun sain uuden Canon 300D:n. Järjestelmäkamera vie pokkaria enemmän tilaa, joten suuntasin valokuvausliikkeisiin ja tavarataloihin. Epätoivo meinasi iskeä, kun kaikkialla laukkuja myytiin kalliilla hinnoilla ja vastineeksi rahalle olisi saanut keveitä ja keppoisia kangaslaukkuja, jotka tuntuivat paitsi heiveröisiltä myös jotenkin rumilta ja ainoastaan kameralaukuksi kelpaavilta. Minä halusin laukun, jota voisin käyttää missä vain ja koska tahansa.

Pelastus löytyi tällä kertaa Stockmannin alennusmyynneistä, joista löysin juuri tarkoituksiini sopivan saksalaisen Vivancon valmistaman, mustan ja nylonista(?) tehdyn tyylikkään laukun. Ja hintaa koko komeudelle kertyi vaivaiset 9 euroa. Laukun sisusta on jaettavissa “tarraseinillä” kolmeen osioon ja ulkopuoleltakin löytyy erilaisia taskuja neljä kappaletta. Tilaa on juuri sopivasti.

Minä olen mieltynyt laukkuuni niin paljon, että käytän sitä päivittäin myös aivan tavallisena käsilaukkuna, jonne mahtuu milloin mitäkin. Ironista on kuitenkin se, että järjestelmäpaketti (kamera ja 1-2 objektiivia ja mahdollisesti ulkoinen salama) kulkevat nyt mukanani, minne tahansa menenkin, kun pokkarikameran aikoina erillisen pikkulaukun mukaanottaminen tuntui vaikealta ja vaivalloiselta, ellei kuvaaminen ollut retken itsetarkoitus.

Oman laukkuni suhteen olen katunut ainoastaan sitä, etten ostanut kerralla useampaa kappaletta, sillä jokusen vuoden päästä voi laukku olla loppuun kulutettu.