Matkapäiväkirjan viimeinen osuus käsittelee Montreux’tä, joka on tuttu mm. Kultainen ruusu -komediapalkinnosta. Kaupungista löytyy myös Freddie Mercuryn patsas. Mercury asui Montreux’ssä viimeiset elinvuotensa, ja Queen on levyttänytkin kaupungissa joitain albumeitaan.
Aivan järven rantaa kulkevan tien varrelta löytyy myös ihmetystä herättävä parc de Mannerheim. Vilkkaan kävelykadun varrella aukiota koristavat Suomen liput ja sinivalkoisin värein koristellut kukkakimput ja seppeleet. Selvää emme saaneet, miksi Montreux’ssä Mannerheimia juhlitaan.
Kaupungin lähellä sijaitsee kallioisella saarella Chillonin linna, jonka historia ulottuu aivan viime vuosituhannen alkuun. Nykyisellään linna on turistikohde, jossa ihmisille esitellään mm. keskiaikaisia käymälöitä sekä aseistusta. Haarniskojen perusteella muutama vuosisata sitten ihmiset ovat olleet hyvinkin pienikokoisia. Silti miekat, kirveet, peitset ja keihäät ovat sellaista kokoluokkaa, että harva niillä jaksaisi taistoon lähteä.
Muutama päivä Sveitsissä antoi hieman perspektiiviä asioihin. Reissun jälkeen Göttingen ja Saksa tuntuvat niin pieniltä, tutuilta ja kotoisilta paikoilta.
Elämänlaatua parantaa oman nettiyhteyden saaminen, joskin ainoastaan modeemilinjan kautta. Mainitsemisen arvoista on myös se, että 6.6. sivuille eksyi 10 000 kävijä sitten helmikuun ensimmäisen päivän. Nyt sitten täytyy suunnata kohti seuraavia merkkipaaluja.
Freddie Mercury: Canon EOS 300D, Canon EF-S 18-55mm @55mm, 1/200s, F10, ISO 100
Chillonin linnan vaakunasalin ikkuna: Canon EOS 300D, Canon EF-S 18-55mm @41mm, 1/125s, F8, ISO 100
Mannerheim vietti loppuikänsä Montreux’ssa.
Juu. Silti jotenkin ihmetyttää, miksi kaupunkilaiset haluavat muistaa kaukaisen Suomen marsalkkaa ja presidenttiä. Suomessakaan Mannerheimille ei noin suurta kunniapaikkaa (tai ehkä on mutta kuitenkin) ole myönnetty niin miksi Sveitissä?
Ehkä kunniamerkin takana on jokin paikallinen aktiivinen Suomi-seura tai voihan tietysti vain olla, että Mannerheimista tuli myös Montreux’lle tärkeä henkilö elinvuosinaan.
Joka tapauksessa patsas ja muistoaukia tuntuivat jotenkin ihmeellisiltä vieraan kulttuurin keskellä. Toisaalta eipä Mannerheimkaan perisuomalainen ollut.
Onpas kiehtova kesämatka. Koko Heijastuksia-palsta on kiintoisaa luettavaa. Hyvää jatkoa Göttingenissä toivoo Marjatta-äiti
C. G. E. Mannerheim oli venäjän armeijan vakooja, joka kääntyi omiaan vastaan ja kuoli puolueettomassa Sveitsissä. Puolta vaihtaneen vakoojan, homon ja vihollisen sotapäälliköksi ryhtyneen hevosmiehen oli pakko paeta kommunisteja Sveitsiin koska Suomi hävisi sodan. Sveitsissä kohtaa suuren joukon vastaavia tyyppejä mutta nykyajan paenneet diktaattorit löytyvät useimmiten Ranskasta Nizzan läheltä Cap Ferratista. No – tämä on sivuasia. Näillä sivuilla näyttää olevan hienoja kuvia tyylikkäästi esiteltynä.