Päivä Erfurtissa oli kiva: käveltiin vanhassakaupungissa, syötiin italialaista jäätelöä ja vierailtiin katedraalissa. Ankaralta sadekuuroltakin vältyttiin vierailulla paikalliseen ravintolaan.

Lopuksi pysähdyttiin paikallisessa eläintarhassa. Apinoitten, virtahepojen ja leijonien lisäksi näimme myös undulaatin ja laaman.

Movable Type soveltuu hiukan nihkeästi kuvien kanssa toimimiseen. Järjestelmä ei mahdollista erillistä kuvakokoelmaa, vaan kuvat hukkuvat helposti satojen kirjoitusten sekaan. Pelkästään kuvien arkistointia varten olen rakentanut pienimuotoisen kuvagallerian.

Heijastuksia - vain kuvia -galleriassa on esillä kaikki näillä sivuilla julkaistut valokuvat.

Tarkoituksenani ei ole esittää mitään yhtenäistä edustavaa kokoelmaa kuvistani, vaan galleria syntyi puhtaasti siitä tarpeesta, että “olisipa kiva selailla helpommin pelkästään, millaisia kuvia on tullut viime aikoina otettua”.

Päivitän galleriaa sitä mukaa, kun uusia kuvia sivuille lisään.

Ulkomailla eniten hämmästystä aiheuttavat usein pienet arkipäiväiset asiat. Saksassa esimerkiksi ovet avautuvat miten sattuu. Meidän asuntomme ulko-ovi avautuu sisäänpäin. Kun Suomessa on tottunut työntämään oven auki ulos lähtiessään, seuraa täällä avausyrityksestä nolo syleilyhetki ovenkarmien kanssa.

Myös ikkunoiden kanssa tulee välillä ongelmia, kun oikea avausmekanismi ei löydy vaikka kuinka kaiken mahdollisen tekisi. Ja yleensä tällaisissa tapauksissa oikean tavan hoksaa jotenkin sattumalta.

Saksalainen turistimainonta on yleensä melko hillittyä, mutta Göttingenin läheisyydessä sijaitsevaa Seeburger See -järveä mainostetaan esitteissä “Geologiseksi harvinaisuudeksi Euroopassa”. Uinti- ja soutelumahdollisuuksilla ihmisiä houkutteleva järvi osoittautui kuitenkin keskimääräistä suomalaista maaseutujärveä nihkeämmäksi pieneksi lammeksi. Mahdolliset geologiset harvinaisuudet jäivät vielä selvittämättä.

Järvet eivät Saksassa kuitenkaan aivan itsestäänselvyyksiä ole ja toisaalta suomalainen voisi hämmästellä, miksei täällä oteta kaikkea irti tuuheista metsistä “vuorten rinteillä”. Metsäpoluilla liikkuessa on kuin olisi Grimmin saduissa. Grimmin veljekset toimivat muuten aikanaan Göttingenin yliopistossa.

Ja kun kerta pääsin vauhtiin, niin luettelenpa vielä hajanaisia huomioita saksalaisesta kulttuurista.

Moitteita:
- Kuivauskaappi puuttuu kaikkialta.
- Pullotetuissa juomissa on pantti, mutta useita pulloja ei voi palauttaa kuin siihen kauppaan, mistä pullot on ostanut.
- Einesruokia on tarjolla kaupoissa vähän. Jos ei halua ostaa pakasteita, niin sitten pitää tehdä ruoat itse.
- Mistään ei löydä rasvatonta maitoa, ainoastaan kevytmaidon vastineita.

Kehuja (näitä Suomeen myös pliis).:
- Ihmiset tervehtivät oikeasti toisiaan rappukäytävissä ja hisseissä
- Asunnoiden lavuaareissa ja kylpyhuoneissa on reiän päälle laitettavissa “ritilät”, jotka estävät mömmöjen pääsyn putkistoon. Pieni juttu, mutta ihmetyttää, miksei asiaa ole oivallettu Suomessa.
- Moottoriteillä opastetaan huoltoasemille ja samassa kyltissä kerrotaan, kuinka pitkä matka seuraavalle asemalle on.
- Makumaito. M�llermilchin Erdbeere-juoma maistuu mahtavalle.

Lisää saksalaista kulttuuria seuraa, kunhan oleminen Göttingenissä etenee.

Matkapäiväkirjan viimeinen osuus käsittelee Montreux’tä, joka on tuttu mm. Kultainen ruusu -komediapalkinnosta. Kaupungista löytyy myös Freddie Mercuryn patsas. Mercury asui Montreux’ssä viimeiset elinvuotensa, ja Queen on levyttänytkin kaupungissa joitain albumeitaan.

Aivan järven rantaa kulkevan tien varrelta löytyy myös ihmetystä herättävä parc de Mannerheim. Vilkkaan kävelykadun varrella aukiota koristavat Suomen liput ja sinivalkoisin värein koristellut kukkakimput ja seppeleet. Selvää emme saaneet, miksi Montreux’ssä Mannerheimia juhlitaan.

Kaupungin lähellä sijaitsee kallioisella saarella Chillonin linna, jonka historia ulottuu aivan viime vuosituhannen alkuun. Nykyisellään linna on turistikohde, jossa ihmisille esitellään mm. keskiaikaisia käymälöitä sekä aseistusta. Haarniskojen perusteella muutama vuosisata sitten ihmiset ovat olleet hyvinkin pienikokoisia. Silti miekat, kirveet, peitset ja keihäät ovat sellaista kokoluokkaa, että harva niillä jaksaisi taistoon lähteä.

Muutama päivä Sveitsissä antoi hieman perspektiiviä asioihin. Reissun jälkeen Göttingen ja Saksa tuntuvat niin pieniltä, tutuilta ja kotoisilta paikoilta.

Elämänlaatua parantaa oman nettiyhteyden saaminen, joskin ainoastaan modeemilinjan kautta. Mainitsemisen arvoista on myös se, että 6.6. sivuille eksyi 10 000 kävijä sitten helmikuun ensimmäisen päivän. Nyt sitten täytyy suunnata kohti seuraavia merkkipaaluja.

Sveitsi todellakin on ihmeellinen maa. Yhdessä hetkessä ajaa autoa reilun kahden kilometrin korkeudessa vuoristoteillä lumivallien välissä, ja hetken päästä makoilee uimarannalla palmujen katveessa helteestä nauttien.

Matkasimme Genevestä Luganoon, ja ajomatka olisi ollut hyvinkin ripeä ellei Alppien Simplonin ylitysalueella olisi ollut parin tunnin ruuhkaa Sveitsin ja Italian rajalla ja jollemme olisi tämän jälkeen aikaa säästääksemme valinneet Pohjois-Italian Domodossolasta Sveitsin Locarnoon “oikotietä”, joka todellakin on kapein ikinä maailmassa julkiseksi tieksi kelvannut polku, jonka toisella puolella on pystysuora kallio ja toisella suora pudotus laaksoon. Ja kun 90 asteen kulman takaa täydellisestä pimennosta paikalliset suharit kaahaavat miljoonaa, tulee suomipojalle ikävä kotimaan tasaisia teitä.

Reitistä selvittyämme Lugano tarjosi kaikkea samaa kuin tunnetuimmat rantalomakohteet ja paljon enemmän: aurinkoa, kauniita vuoristomaisemia, ravintoloita ja ennen kaikkea rentoa meininkiä. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisimme voineet poiketa nopeasti lyhyen matkan päähän Milanoon, mutta tällä kertaa yksi ilta ja päivä vietettiin täysin Luganossa.

Jos menomatka Luganoon oli mielenkiintoinen, ei paluu jäänyt yhtään vähemmälle. Selvittyämme moottoritielle päätimme säästää aikaa uudella reittivalinnalla. Nufenen ylityspaikan ollessa suljettu suuntasimme St. Goddartin ja Furkan ylityspaikoille. Matka tyssäsi heti alkuunsa, kun yritimme väistää vuoret alittavaan tunneliin joutumista ja ensinäkemältä kelpo kaista osoittautui myöhemmin laittomaksi, mikä herätti paikallisen poliisin mielenkiinnon. Tunnin “neuvottelun” jälkeen he huomasivat, että suomalaiset turistit ovat matkassa “ilman frangeja, euroja saati luottokorttia”, joten väsytystaktiikka toimi ja vältimme 100 frangin sakot.

Matka jatkui hetken, kunnes olimme nousseet taas kahden kilometrin korkeuteen ja lähestymässä Furkan ylityspaikkaa. Tällöin tie kuitenkin suljettiin, sillä huipulla pieni lumivyörymä oli katkaissut reitin. Edessä oli pitkä laskeutuminen tietä, jota olimme jo kivunneet. Ja kotimaan valtateille tottuneella on suhteellisen jännää kulkea puolen metrin päässä kaiteesta, jota ei ole ja nähdä vieressä valtavat vuorenseinämät ja alhaalla suuri pudotus ja laakson pohja.

Pienten vastoinkäymisten jälkeen selvisimme kuitenkin Geneveen, ja nyt jo voi sanoa, että reissu tulee olemaan mieleenpainuvin matka, jonka olen koskaan kokenut. Aivan heti en kuitenkaan Alppeja lähtisi uudelleen ylittämään.

Etukäteen kuullut puheet Sveitsistä ja vuoristoista osoittautuivat täysin alimitoitetuiksi. Joka puolella avautuvat vuoret saavat suomalaisiin mäkiin ja kukkuloihin tottuneen todellakin haukkomaan henkeään.

Keskeinen sijainti tekee Sveitsistä oivan matkakohteen. Majoitumme Genevessä, ja kaupunkiin tutustumisen lisäksi sieltä on helppo lähteä muuallekin retkeilemään.

Noin 40 kilometriä Genevestä etelään sijaitsee Ranskan puolella Annecyn kaupunki, jota myös Ranskan Venetsiaksi kutsutaan. Risteilevät kanaalit halkovat vanhaa keskustaa, ja reunamilla voi nauttia kahvista tai hyvästä ruuasta.

Geneven ja Annecyn väliltä löytyy myös eräs erikoisuus. Vanha Pont de la Caille yhdistää kaksi läheistä huippua ja on kauhistus korkean paikan kammoa tunteville. Alas ei sillalta kannata katsoa.

Vaikka Sveitsi on kaikkinensa suhteellisen kallis maa, on bensiini maassa erittäin halpaa. Tämä kannattaa muistaa, jos Keski-Euroopassa autoilee.