Tähän asti olen suhtautunut pienellä skeptisyydellä palopuheisiin varmuuskopioinnin tärkeydestä - en enää. Pari päivää sitten lomalta tullessani yllätyin, kun tietokone ei ollut käynnistyä, vaan alkoi hälyttää ihme ääniä. Parin buutin jälkeen tilanne normalisoitui, ja hälytyskellot sammuivat. Ajattelin, ettei kyse ollut mistään vakavasta.
Tänä aamuna sama sekoilu jatkui, eikä kone käynnistynyt. Päivän ajan hermoilin töissä, ja nyt kotiin tultuani sama jatkui. Avasin koneen, tarkistin kaapelit - ei mitään näkyviä ongelmia. Käynnistysilmoituksista sain paikannettua oireet koneeni toiseen kiintolevyyn; sen irroitettua kaikki toimi mallikkaasti. Mutta kun oikeastaan kaikki tärkeät tiedostot ovat juuri tuolla levyllä… Muutaman tuskaisen hikikarpalon ja perkeleen jälkeen yhtäkkiä ongelma katosi, ja kone käynnistyi tavalliseen tapaan.
Ja sitten äkkiä varmuuskopioimaan. DVD-levyjä palaa niin, että savu nousee. Sähköpostit ym. “tärkeät” dokumentit saavat odottaa - ensimmäiseksi on pelastettava kuvat. Tilanne on sama kuin jos talo palaisi. Veikkaanpa, että hyvin monet kaappaisivat ensimmäiseksi talteen vuosien mittaa vaivalla kootut albumit.
Katsastelen nyt tilannetta ja yritän selvittää, onko kiintolevyyn enää luottamista. Onni onnettomuudessa on, että sain talteen tärkeimmät tiedostot - digikuvat vajaan kolmen vuoden ajalta. Ja voin olla varma, että tämän jälkeen peilaan kuvakansiot toiselle kovalevylleni, ja siirrän kuvat säännöllisin väliajoin dvd:lle.
Digitaalisten tiedostojen kannalta onkin äärimmäisen tärkeää huolehtia varmuuskopioinnista. On syytä turvata tiedostot ennen kuin kovalevy hajoaa - ja varma voi olla siitä, että joskus se hajoaa.