Tällä viestillä käynnistyy kuvasarjani, johon kokoan merkittäviä, kauniita, eriskummallisia ja viehättäviä rakennuksia Turusta. Jokainen esiteltävä rakennus on vaikuttanut jollain erityisellä tavalla minuun.

Turun itäisellä jokirannalla Aurajoen alajuoksulla paljastuu tiheästi rakennettujen kerrostalojen keskellä ihmeellinen näky. Suuri, lieriön muotinen rakennus, jonka vieressä on valtava pyöreä tukien avulla pystyssä pysyvä kuula. Kyseessä on 1913 rakennettu kaasukello, jonka sisään varastoitiin kaasua aina 70-luvulle saakka. Sen jälkeen paikka on saanut ränsistyä vapaasti, kunnes viime vuosina sitä on alettu kunnostaa.

Jatkossa Turku Energia tulee käyttämään rakennusta energian säilömiseen, ja aivan huipulle katonrajaan on tarkoitus perustaa näköalaravintola. Kaunistettunakin kaasukello “kuulineen” hätkähdyttää satunnaisen ohikulkijan - rakennus ei ole aivan sellainen, jonka kuvittelisi kerrostalojen välistä löytyvän.

Vajaa viikko sitten pistin Ifille tilaukseen tähän asti suurikokoisimman tulosteeni. Perjantaina 50 x 75 cm kokoinen kuva Turun linnasta saapui postista.

Tänään hankin kuvalle sen arvoiset kehykset ja ähräsin pari tuntia ripustusten parissa. Se on kumma, miten yksinkertaiset kotityöt hiostuttavat enemmän kuin mikään liikunta. Tuloksena kuitenkin oli, että taulu saatiin seinälle, joskin muutaman ärrinpurrin jälkeen.

Hämmästyin itsekin, miten hienoa jälkeä noin suuresta kuvasta saa. En rehellisesti sanoen erota kuvasta minkäänlaista pikselöitymistä. Filmikameroiden ylemmyyden puolestapuhujat voivat vapaasti tulla suurennuslaseineen tarkastelemaan.

Koolla on myös oikeasti väliä. Kymppikokoon supistettu kuva ei tuo esiin muuta kuin asettelun. Isosta tulosteesta erottuvat yksityiskohdat selvemmin, ja laakeat väripinnat luovat voimakkaan vaikutelman.

Kaikista mukavinta on tehdä itse asioita. On hienoa kuljettaa katsettaan seinillä ja nähdä omaan kädenjälkeään. Ja nyt kun isokokoisen kuvan tulostuslaatu on testattu, voikin miettiä seuraavia kuva-aiheita.

Digikamerat ovat tänä päivänä pitkälle kehitettyjä tietokoneita. Tämä asettaa uusia haasteita hakkereille. Kun X-Box ja pleikkari ovat jo modattuja, onko seuraava kohde digikamerat?

Canon 300D:n yhteydessä on keskustelupalstoilla ollut jo puhetta kameran firmware-ohjelmiston päivittämisestä ja sitä kautta saatavista uusista ominaisuuksista. Rohkeimmat ovatkin jo tehneet kamerastaan puoliksi 10D:n. Epäilijät ovat puolestaan naureskelleet, että vielä ei päivityksellä saa 300D:n harmaata muovikuorta muutettua mustaksi metalliksi.

Vielä pari vuotta sitten HP ja Kodak luottivat digikameroissaan Digita-käyttöjärjestelmään, jolle oli tarjolla ohjelmia aina kuvausasetustyökaluista doom-peliin saakka. Jostain syystä tämä kehityslinja on tyrehtynyt nykykameroissa. Ehkä järjestelmä todettiin käytännössä liian raskaaksi ja hitaaksi.

Jos valmistajat eivät tarjoa mahdollisuutta ohjelmointiin, voi sen löytää itse. Törmäsin sivuun, jolla esiteltiin projektia asentaa Linux-järjestelmä Canonin Ixukseen. Järjestelmä onkin nimetty osuvasti Lixukseski. Vaikka sivusto ja projekti taitaakin olla enemmän vitsi kuin läpimurto Ixuksen hakkeroinnissa, nähdään vastaavaa varmasti lisää jatkossa.

Mutta mitä hyötyä kameran ohjelmiston muokkaamisella saavutetaan, on sitten eri kysymys. Kamerasta tuskin voi tehdä toimistopäätettä tai nettiselainta vain ohjelmistoa muokkaamalla. Ehkä hakkerointiyritykset ovatkin vain yksi esimerkki ihmisen jatkuvasta tiedonjanosta ja uteliaisuudesta.

Ja jos kameran hankkii, niin voisihan sillä myös keskittyä kuvaamaan.

Sfnet.harrastus.valokuvaus.digi -uutisryhmässä keskustellaan paikannusjärjestelmien soveltumisesta valokuvaukseen. Idea on varsin mainio. Kamerassa itsessään olisi GPS-paikannin, tai se voisi kommunikoida esim. bluetooth-yhteyden avulla erillisen paikantimen kanssa. Kuvaushetken koordinaatit kamera tallentaisi jokaisen otetun kuvan EXIF-dataan käytetyn kameramallin, suljinajan ym. tietojen sekaan. Kotona kuvia katsellessa voisi sitten näpsäyttää koordinaatteja ja tarkastella kartalta, missä päin maata ja maailmaa sitä on tullut liikuttua.

Ricoh myy jo GPS-paikannusta tukevaa RDC-i700 G -malliaan Japanin markkinoilla. Saa nähdä, milloin suuret valmistajat seuraavat perässä. Idea on niin loistava, että ihmettelenpä, jollei ominaisuus ole tulevaisuuden digikameroissa vakiona.

Muuttaessani elokuussa 1998 Suomen toiselta laidalta Turkuun en tiennyt kaupungista mitään. Olin käynyt pikavisiitillä Turussa ensimmäistä kertaa elämässäni yliopiston pääsykokeissa. Toista kertaa tulin Turkuun vuokrasopimusta varten ja kolmannella muutin.

Turussa minua kiehtoi tuntemattoman lisäksi historia. Turku on Suomen kaupungeista kenties ainoa, jonka yhteydessä todella ja uskottavasti voi puhua historiasta, ei vain lähihistoriasta. Kaskenmäkeä kivutessa voi kuvitella, millainen sama seutu on ollut 1200-luvulla, jolloin paikalla on sijainnut Pyhän Olavin dominikaaniluostari. Hieman ylempänä jokea Koroistenniemellä puolestaan 1200-luvulla sijaitsi piispanistuin Aurajoen ja Vähäjoen välissä. Nyt samaiselle seudulle väriä antaa lähinnä vastapuolella jokea sijaitseva Suomen suurin opiskelija-asuntokohde, Yo-kylä.

Näinkin kaukaiseen historiaan on kuitenkin vaikea päästä käsiksi, ja arkielämän kannalta 1800-luvun lopun maisemat ovat enemmän läsnä. Minä asun talossa, joka on rakennettu 1870-luvulla. 1950-luvulle asti rakennuksessa on toiminut Turun kaakelitehdas. Sen jälkeen se on ollut tyhjillään, kunnes 90-luvun lopulla muutettiin asunnoiksi. Samassa korttelissa sijaitsee komea Auran panimon rakennus. 1970-luvulle asti tiloissa tehtiin olutta. Nyt yläkerta on toimistotiloja, alhaalla nuoret soittavat rokkia.

Aurajoen suun vanha teollisuusalue alkaakin olla jo pitkälti historiaa. Telakat, sokeritehtaat ja köysitehtaat elävät enää rakennusten ja teitten niminä sekä vanhusten lapsuusmuistoissa. Viimeinenkin telakkatoiminta lakkaa, kun Wärtsilä lopettaa toimintansa. Nosturit vaimenevat ja jäävät jokirantaan uteliaitten silmäniloksi ja museoviraston ja kaavoittajien riidanaiheeksi.

Mitähän meidän ajastamme säilyy sadan vuoden päähän? Korkean teknologian keskittymät, yökerhot, kauppakeskukset?

Päätin testata digikamerani rajoja ja tulostuttaa Turun linnasta ottamastani kuvasta kookkaan seinäjulisteen tai taulun. Suurensin 6 miljoonan pikselin kuvan kaksinkertaiseen kokoon 200 %:n interpolaatio-actionia käyttämällä. (Actionista kiitos 6 MP:X.com).

Ifillä 50cm x 75cm kokoinen valokuva tulee kustantamaan hivenen päälle 10 euroa. Tilaus on jo sisällä ja jokunen päivä kestää ennen kuin pääsen arvioimaan laatua paljain silmin. Mielenkiinnolla odotan, miten 300D:n resoluutio riittää näinkin kookkaisiin kuviin.