Kyläteissä on jotain erittäin viehättävää. Tiedättehän ne mutkittelevat, mäkiset ja kuoppaiset tiet, joista ei ikinä tiedä, mitä mutkan takaa paljastuu.

Jo tien punertava väri ja asfaltin koostumus paljastaa kylätien. Käytännössä aina näitä teitä ajaessa paistaa aurinko. Nyt eivät rypsipellot loistaneet keltaisena tai heinä tuoksunut, mutta melkein. Kevään ensimmäisiä päiviä kuitenkin.

Autoileminen on kivaa. Tämän uskallan sanoa, vaikka ekologit minua paheksuvatkin. Autolla ympäristön hahmottaa aivan eri tavalla ja sen avulla pääsee käsiksi maisemiin ja paikkoihin, jotka muuten jäisivät näkemättä ja kokematta.

Pointsit sille, joka tietää, mistä kuva on otettu.