Comments on: Valokuvasta tauluksi http://www.mentula.net/heijastuksia/2004/03/15/valokuvasta-tauluksi/ Wed, 07 Jan 2009 20:18:46 +0000 http://wordpress.org/?v=2.0.7 by: Mikko http://www.mentula.net/heijastuksia/2004/03/15/valokuvasta-tauluksi/#comment-176 Tue, 30 Nov 1999 00:00:00 +0000 http://www.mentula.net/heijastuksia/2004/03/15/valokuvasta-tauluksi/#comment-176 Tätä filmi vs. digi -taisteluahan on käyty monessa paikkaa ja mielestäni molemmille on paikkansa. Kummassakin on hyvät puolensa ja siinä missä filmi voittaa tarkkuudessa häviää se (yleensä) esim. rakeisuudessa - toisaalta onhan digissäkin kohina. Ja vaikka hivenen provosoivasti kirjoitinkin, pidän kyllä filmiä parempana suuriin tulosteisiin. Toisaalta liikkeessä kuvansa kehittävä kuvaaja pääsee harvoin filmille tallennettuihin kuviin tekemään samanlaisia muutoksia, mihin jo aloitteleva digikuvaajakin pystyy. Tällöin moni isokokoinen kuva jää filmikuvaajalla tilaamatta, kun kuva ei täysin miellytä (rajaus, sävyt ym. jutut) ja niin suurta vaivaa ei halua nähdä, että itse lähtisi kuvat kehittämään. Joten mielestäni digikuvaus avaa monille sellaisia mahdollisuuksia, joista filmipuolella nauttivat vain harvat. Tällöin filmin/digin tarkkuus ei ole se ratkaisevin kriteeri. Interpoloin tuon kuvan kokoon 6377x3252 (alkup. 3072x2048), joten lopullinen kuva oli "27Mpix". Tämän jälkeen silotin vielä NeatImagella pinnat sileiksi. Kuvan lopullinen resoluutio antaakin tulostustarkkuudeksi jo 216dpi - varsinaisesti lisäinformaatiota tuohon kuvaan ei interpolaatiolla tullut, mutta silmin nähtävästi parempaa tulostusjälkeä kyllä. Sitä en tiedä olisikohan kuvaa kannattanut suurentaa enemmänkin esim. 300dpi:hin saakka. Tuollaisenaan kuva näyttää kyllä minusta sekä terävältä, että tarkalta. Ja niinkuin sanoit, isoja kuvia ei kovin usein läheltä katsota. Tätä filmi vs. digi -taisteluahan on käyty monessa paikkaa ja mielestäni molemmille on paikkansa. Kummassakin on hyvät puolensa ja siinä missä filmi voittaa tarkkuudessa häviää se (yleensä) esim. rakeisuudessa - toisaalta onhan digissäkin kohina. Ja vaikka hivenen provosoivasti kirjoitinkin, pidän kyllä filmiä parempana suuriin tulosteisiin.

Toisaalta liikkeessä kuvansa kehittävä kuvaaja pääsee harvoin filmille tallennettuihin kuviin tekemään samanlaisia muutoksia, mihin jo aloitteleva digikuvaajakin pystyy. Tällöin moni isokokoinen kuva jää filmikuvaajalla tilaamatta, kun kuva ei täysin miellytä (rajaus, sävyt ym. jutut) ja niin suurta vaivaa ei halua nähdä, että itse lähtisi kuvat kehittämään. Joten mielestäni digikuvaus avaa monille sellaisia mahdollisuuksia, joista filmipuolella nauttivat vain harvat. Tällöin filmin/digin tarkkuus ei ole se ratkaisevin kriteeri.

Interpoloin tuon kuvan kokoon 6377×3252 (alkup. 3072×2048), joten lopullinen kuva oli “27Mpix”. Tämän jälkeen silotin vielä NeatImagella pinnat sileiksi. Kuvan lopullinen resoluutio antaakin tulostustarkkuudeksi jo 216dpi - varsinaisesti lisäinformaatiota tuohon kuvaan ei interpolaatiolla tullut, mutta silmin nähtävästi parempaa tulostusjälkeä kyllä. Sitä en tiedä olisikohan kuvaa kannattanut suurentaa enemmänkin esim. 300dpi:hin saakka. Tuollaisenaan kuva näyttää kyllä minusta sekä terävältä, että tarkalta. Ja niinkuin sanoit, isoja kuvia ei kovin usein läheltä katsota.

]]> by: Mika http://www.mentula.net/heijastuksia/2004/03/15/valokuvasta-tauluksi/#comment-175 Tue, 30 Nov 1999 00:00:00 +0000 http://www.mentula.net/heijastuksia/2004/03/15/valokuvasta-tauluksi/#comment-175 Kun käytetään jotain fiksua interpolointimenetelmää, ei pikselöitymistä ja sahalaitaisia reunoja tule näkyviin, vaikka kuvaa suurennettaisiin miten paljon. Liika suurentaminen aiheuttaa kuvan pehmenemistä ja puuroutumista. 6Mpix suurennettuna 50x75cm kokoiseksi antaa noin 100dpi tarkkuuden, joka ei missään nimessä ole mitenkään huippulaatua. Mutta jo puolen metrin päästä katsottuna kuva näyttää varmasti hyvältä. Harvoin noin isoa kuvaa katsotaankaan nenä kiinni kuvassa (nenästä jää rasvainen jälki kuvaan:) Jos haluaisi verrata digin ja filmin erotuskykyä, molemmilla pitäisi ottaa samasta paikasta kuvat, jotka sitten vedostettaisiin samaan kokoon. Näistä kuvista voisi sitten katsoa, kummasta erottaa pienempiä yksityiskohtia. Filmi kyllä voittaisi vertailun, mutta tuskin ero olisi kovin suuri. Kun käytetään jotain fiksua interpolointimenetelmää, ei pikselöitymistä ja sahalaitaisia reunoja tule näkyviin, vaikka kuvaa suurennettaisiin miten paljon. Liika suurentaminen aiheuttaa kuvan pehmenemistä ja puuroutumista.

6Mpix suurennettuna 50×75cm kokoiseksi antaa noin 100dpi tarkkuuden, joka ei missään nimessä ole mitenkään huippulaatua. Mutta jo puolen metrin päästä katsottuna kuva näyttää varmasti hyvältä. Harvoin noin isoa kuvaa katsotaankaan nenä kiinni kuvassa (nenästä jää rasvainen jälki kuvaan:)

Jos haluaisi verrata digin ja filmin erotuskykyä, molemmilla pitäisi ottaa samasta paikasta kuvat, jotka sitten vedostettaisiin samaan kokoon. Näistä kuvista voisi sitten katsoa, kummasta erottaa pienempiä yksityiskohtia. Filmi kyllä voittaisi vertailun, mutta tuskin ero olisi kovin suuri.

]]>