kuva: Farrell Eaves

Valokuvauksen amatöörejä ja harrastelijoita moititaan usein välineurheilusta. Farrell Eavesin taikakamera on kuitenkin vastaus jokaisen kuvaajan haaveisiin: kamera, joka automaattisesti tekee taiteellisesti uskottavia kuvia.

Elokuussa 2001 Eaves tiputti Nikon Coolpix 990 -digikameransa lampeen New Mexicossa. Poimiessaan läpimärän kameran lammen pohjasta Eaves ei tiennyt mitä oli luvassa.

Eaves kuivasi kameransa huolellisesti ja pelasti mitä pelastettavissa oli. Hämmästys oli suuri, kun kamera käynnistyi tavalliseen tapaan. Pian hän huomasi, että jotain New Mexicon lammesta oli jäänyt kameraan: värit olivat sekaisin ja muuttuivat aina, kun kameraa käänsi.

Farrell Eaves ei luopunut uskollisesta kamerastaan, vaan päätti hyötyä sen taianomaisista ominaisuuksista. 70-vuotiaassa veteraanikuvaajassa taikakamera herätti uuden innostuksen harrastukseen. Kamera innoitti Eavesia myös julkaisemaan valokuvakirjan “Mr Eaves And His Magic Camera”.

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @50mm
1/500s
F5,6
ISO 100

Aurinko houkutteli tänään Aurajoen rantaan joukoittain viikonloppu-ulkoilijoita. Kirkkaus ja jalkojen alla kevyessä pakkassäässä narskuva lumi piristää kummasti etenkin, kun takana on työntäyteinen viikko.

Aurinko on myös valokuvaajan paras ystävä. Kunnon valaistuksessa on varaa valita erilaisista aukko/suljinaika -yhdistelmistä, kun ei koko ajan tarvitse laukoa täydellä aukolla ja juuri ja juuri siedettävällä suljinajalla. Myös herkkyyden voi surutta vääntää sataan.

Pinserin blogilistalle liittyminen on tuonut runsaahkosti kävijöitä sivuille. Näin se maailma toimii; jos haluaa olla nähty, pitää tulla esille.

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @18mm
1/30s
F4,5
ISO 1600
+hienoista käsittelyä

Kävin tänään haastattelureissulla eräässä yrityksessä, joka toimii Littoisten verkatehtaan tiloissa. Rakennus teki melkoisen vaikutuksen. Vanhan tehdasmiljöön muuntaminen toimistotiloiksi ja asunnoiksi on toteutettu näyttävällä tavalla.

Muutoinkin Littoistenjärven ja etenkin verkatehtaan alue on omanlaisensa maailma lähellä Turun ruuhkaista keskustaa mutta silti tarpeeksi kaukana ja rauhassa. On oikeastaan ihme, että Turun läheisin järvi on yleisesti ottaen kovinkin tuntematonta aluetta monille.

Mutta niin kuin tällaisille kasvukeskusten läheisyydessä sijaitseville seuduille usein käy, tulee Littoisten alueenkin arvo varmasti nousemaan tulevaisuudessa, ja samalla alueen täyttävät rikkaat ja rikkaammat. Ja kyllä minäkin mielelläni asuisin järven rannalla, rauhallisessa miljöössä punatiilisessä tehdasrakennuksessa tai idyllisessä puutalossa. Ja kaikki tämä vain muutaman kilometrin päässä Turun keskustasta.

Maistuisiko purkillinen Pringles-perunalastuja? Vaikka et herkuista piittaisikaan, voit luovuttaa raksut naapurille ja hyödyntää Pringles-purkkia valokuvausharrastuksessasi.

Digikameroiden automatiikka joutuu usein koville, kun kamera säätää kuvan valkotasapainoa. Sävyjä voi yrittää saada luonnollisemmiksi käsisäätöjä käyttäen, mutta usein valmisasetukset eivät riitä. Lähes kaikissa kehittyneimmissä digikameroissa on myös mahdollisuus säätää valkotasapaino kuvattavassa valaistuksessa otetusta testikuvasta. Tähän tulee avuksi Pringles.

Valkotasapainoasetuksia omalla Canon 300D -kamerallani. Ensimmäisessä kuvassa valkotasapainosäätönä on automaatti. Kuva on punainen ja sävyt aivan pielessä.

Toisessa asetin käsisäädöistä hehkulampun valon. Kuva on hieman parempi, mutta edelleen kellertävä.

Kolmatta kuvaa varten otin kuvan Pringles-purkin korkin läpi. Vaalea korkki heijastaa hieman valoa. Asetin valkotasapainon tämän testikuvan mukaan. Tämän jälkeen otin uuden kuvan, jonka valkotasapaino on hyvä ja sävyt luonnollisia.

Sama voidaan saavuttaa kuvaamalla mitä tahansa vaaleaa tai harmaata (neutraalia ja väritöntä) kohdetta. Pringles-purkin kansi on kuitenkin varma valinta ja kulkee mukana helposti. Ja jos vanha häviää tai menee rikki, niin saapahan ainakin hyvän tekosyyn mässäilyyn.

Sfnet.harrastus.valokuvaus -uutisryhmässä keskustellaan kuvauksellisista paikoista. Mitkä paikat herättävät halun kuvata? Onko olemassa kriteerejä, jotka täytettyään joku paikka tai tila on kuvauksellinen?

Ihmisiä miellyttävät usein hyvin samanlaiset valokuvat. Tämä on suurelta osin opittua ja kulttuurin synnyttämää. Lukemattoman määrän valokuvia nähnyt ihminen joko tietoisesti tai tiedostamattaan toistaa näkemäänsä. Jokaisella kuvaajalla on albumissaan samat auringonlaskut, puoliksi uponneet lahot veneet, virtaavaa vettä, kukkia ja kastepisaroita.

Mitä sitten voi kuvata, ellei auringonlaskuja ja kukkia? Tiettyyn pisteeseen asti tällaiset “postikorttikuvat” toimivat, ja jäljittely kehittää kuvaajaa. Perusnättejä kuvia on ilo esitellä ja asettaa tietokoneen taustakuvaksi. Tällaiset kuvat minimoivat kuitenkin kuvaajan roolin. Kuva on yhtä onnistunut ja kaunis kuin kohde. Tietyssä mielessä maisemakuvauksella on myös esittelevä ja kerskaileva luonne: “katsokaapas missä minä olen käynyt…”

Koskettavimmat ja sävähdyttävimmät kuvat ovatkin usein sellaisia, jotka sotivat konventionaalista katsontatapaa vastaan. Kuva voi olla ruma ja inhottava, mutta silti kiehtova ja onnistunut.

Sen sijaan, että hakeutuu maailman ääriin kameran kanssa tulisi kääntää katse lähelle. Haasteellisempaa on löytää kuvauksellisia kohteita sieltä, missä joka päivä kulkee.

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @18mm
1/200s
F9
ISO 200

Näin on virallisesti avattu tämä sivusto, joka tulee lähinnä tarjoamaan minulle itselleni mahdollisuuden kuvien sekä valokuvaamiseen liittyvän höpinän arkistointiin.

Kuvaajana olen harrastelija ja amatööri, mutta opin tie on pitkä ja varmasti vie eteenpäin. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten pyrin muistamaan, mistä valokuvauksesta loppujen lopuksi on kysymys.

Tämänkertainen kuva on tammikuulta 2004 Halikon vanhalta museosillalta. Talvi on haasteellista aikaa kuvaajalle, ja liian usein tulee jäätyä kodin lämpöön. Pitäisi ostaa kunnon lämpökengät ja untuvatakki. Siihen asti tyydymme siltoihin ja kaupunkimaisemiin.