Kameroiden väri ja pintamateriaali ovat perinteisesti kertoneet, millaiselle käyttäjäkunnalle laite on suunnattu. Ammattikuvaajat ja vakavamieliset harrastajat nauravat hopeanharmaille, rimpulamaisen muovisille harrastajakameroille ja kanniskelevat itse vähintään kolme kiloa painavia, valuraudasta valmistettuja täysmustia hirmuja.

“Mustassa on katu-uskottavuutta”, on yleinen kommentti. Musta kertoo laadusta ja kuvaamisen vakavuudesta. Jos rahat eivät riitä kamerapoliisien märkiin päiväuniin, voi saman vaikutelman kehitellä kotikonstein.

Eräs korealainen(?) harrastelijakuvaaja on maalannut Canon EOS 300D:nsä mustaksi. Toinen innokas 300D:n käyttäjä puolestaan on käsitellyt huokeaa EF-S -linssiään. Vannoutuneimmat kamerapuristit luultavasti kauhistuvat nähdessään Canonin luksusluokan L-sarjan linsseistä tutun punaisen rinkulan keskinkertaisen halpalinssin nokassa.

Mutta mitä sitä ei tekisi kauneuden eteen? Vaikka minusta hopeanharmaa ei millään tavalla häviäkään mustalle. (johtuisikohan tämä siitä, että kirjoittaja omistaa harmaan kameran? toim. huom.)