Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @18mm
1/125s
F7.1
ISO 400

Vanhat, ränsistyneet talot, romahtamaisillaan olevat ladot, liiterit, puuvarastot. Ne kuuluvat tuuheitten metsien laidoille ja keskelle avaria peltoja. Niitä voivat ohi kulkevat autoilijat ihmetellä ja nostalgiansekaisella kunnioituksella ihailla. Noissa rakennuksissa on meidän juuremme, suomalaisuutemme, isiemme ja äitiemme perintö.

Mutta, jos tällaisia aavetaloja on aivan ruuhkaisen kaupungin lähettyvillä, tulee niistä ympäristösaastetta. Puuliiterit ja vajat revitään alas betonikerrostalojen tieltä, ja alueet raivataan tasaiseksi, etteivät lapsemme pääsisi noinkin vaarallisiin paikkoihin käsiksi. Kaupunki ei kaipaa muistoja mustavalkoisesta menneestä. Kaupunki katsoo kirkkaaseen tulevaisuuteen.

Eilen löysin sattumalta Räntämäen ja Orikedon välimailta vanhan, rähjäisen maalaistalon liitereineen. Vaja pursusi varastoitua heinää, ja jokunen sirpale muistutti vielä tuvan ikkunalasista. Siellä se seisoi nykyaikaisen lähiön kerrostaloasutuksen vieressä välittämättä jälkeenjääneisyydestään. Tuo äkillisesti syntynyt kontrasti herätti minussa kiinnostuksen taloon ja sen historiaan. Millainen tämä alue on ollut 50 vuotta sitten, mitä täällä on tehty, ketkä täällä ovat asuneet?