Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @18mm
1/60s
F5
ISO 100

Minä en Samulin lailla käyttänyt Goretex-kenkiä liikkuessani eilen Turun vetisessä talvisäässä. Askeleitani siivittivät uskolliset tennarit, joiden lisäksi olen hairahtunut vain yksiin muihin kenkiin reilun vuoden sisällä.

Muutettuani Turkuun syksyllä 1998 ihmettelin, miksi ihmeessä paikalliset käyttävät talvisin sateenvarjoja. Tammikuussa ihmiset kulkivat varjot päänsä päällä, vaikka taivaalta tuli puhdasta lunta. Kainuun lumisilta korpimailta tulleena hämmästelin myös, mikseivät täkäläiset ihmiset pitäneet kunnollisia pipoja, talvitakkeja saati kenkiä, vaikka pakkasta oli reippaasti ja korvat ja nenät punottivat. Tämäkö oli sitten sitä eteläsuomalaista, trendikästä kaupunkilaisuutta?

Mutta mikä minä nyt olen puhumaan: tennareissa väistelen lätäkköjä keskellä kylmintä talvea ja kiroan vähänkin kovempia pakkasia. Pysyn sisällä 98% päivästä ja olen ulkona vain sen ajan, joka menee paikasta A paikkaan B siirtymiseen.

Joskus vielä pitäisi hankkia kunnon talvilenkkarit - sellaiset tarrakiinnitteiset suorat ja pitkävartiset, 80-lukulaisittain vaaleansiniset tai -vihreät kengät, joilla pärjää lumessa ja pyryssä. Sitten ne kiinni minisuksiin ja mäkeä laskemaan. Mukaan voisi ottaa kasettimankan, josta kuuluisi joko Pet Shop Boysin It’s a Sin tai Sandran Maria Magdalena.

Mutta ensin tähän tarvittaisiin vain hiukan lunta. Jossain päin Suomea sitä näyttää olevankin.