Valokuvaukseen suhtaudutaan erilaisilla festareilla ja konserteissa kahtalaisesti. Yleinen käytäntö on, että pokkarilla saa kuvata miten vaan ja missä vaan, mutta järjestelmäkamerat viedään käsistä jo porteilla. Mutta onko tällainen rajanteko kameroiden välillä mielekästä tänä päivänä?

Perinteisesti pokkarit tai kompaktikamerat ovat profiloituneet näppäilijöille, jotka kuvaavat palmuja Kanarialla, kun taas järjestelmäkamerat ovat jääneet kuvausta vakavammin harrastajille ja ammattilaisille. Digitaalisuuden myötä kompaktien laatu on kuitenkin kasvanut, ja toisaalta myös järjestelmäkameroita suunnataan uudelle kohderyhmälle.

Vuoden 2004 tuoteuutuuksissa tämä linja jatkuu. Nikonilta ilmestyy kevään aikana Canon EOS 300D:n kilpailijaksi kuluttajille suunnattu ja hinnoiteltu D70-malli. Molemmat kamerat tarjoavat lähes kaikki järjestelmäkameroilta odotetut ominaisuudet, ja malleja myydään kohtuuhintaisessa paketissa huokean peruslinssin kanssa.

Samoihin aikoihin Canon julkistaa uuden PowerShot Pro1-kameran. Kyseessä on periaatteessa ammattimainen kompaktikamera. Hinta tulee asettumaan samoille seuduille kuin 300D ja D70 halpalinsseillä varustettuina. Erityisen mielenkiintoista on, että Pro1:n 28-200 (35mm vastaavuus) F2.4 - F3.5 -objektiivi on nimetty L-sarjan linssiksi. Canonin L-sarjan objektiiveiltahan tarkimmatkin linssifanaatikot ovat tottuneet saamaan todella ammattimaista laatua.

Järjestelmä- ja kompaktikameroille löytyy molemmille varmasti käyttäjäkuntanasa. Kompakteihin optisesti hyvän linssin rakentaminen on edullisempaa ja Pro1:stä vastaava objektiivi digijärkkäriin maksaisi todennäköisesti yksinään enemmän kuin Pro1. Myös pokkareiden pienempi koko miellyttää monia. Kuitenkin järkkärillä kuvatessa linssien vaihdettavuus, optinen etsin, vähäinen kohina sekä nopeat toiminnot ja pienet viiveet voittavat pokkarin 6-0.

Mutta toisaalta parhaat kuvat otetaan aina sillä kameralla, joka on mukana. Ja se kamera on mukana, josta pitää ja joka hyvältä tuntuu. Ostopäätöstä tehdessä kannattaakin rohkeasti mennä liikkeeseen hypistelemään kameraa kunnolla - näppituntuma on loppujen lopuksi kamerassa se paras ominaisuus.