Seurasin eilen valokuvausmessuilla vuoden luontokuva 2004 -kilpailussa toiseksi sijoittuneen Aarni Nummilan dianäytöstä, jossa hän välitti tunnelmia saaristosta. Karut ja voimakkaat, mutta silti lämpimät maisemat herättivät halun kesään ja luontoon.

Kesä on vielä kaukana, ja tulen sen Saksassa viettämään. Saariston suvi jää siis minulta väliin, ja jotain paikatakseni suuntasin tänään Ruissaloon Kuuvannokkaan, jossa voi aistia merellisiä tunnelmia lähellä Turkua.

Aurinko ei liiemmin paistanut ja valo oli tasaisen harmaata, mutta tumma vesi ja rannoille kasaantuneet jäävallit miellyttivät vahvalla, pysähtyneellä olemuksellaan.
——

Turun messu- ja kongressikeskuksessa järjestettävillä Fillari, photo ja golf -messuilla ei tänään nähty Jasmin Mäntylää. Juontajana toiminut Saija Palin kertoi Jasminin olevan “sairaana”, ja iltapäivälehdet paljastivat, että sairaanahan se Jasmin olikin.

Jasminin poissaolo ei kuitenkaan messuja ainakaan huonontanut. Ensikertalaiselle messuvieraalle pienehköllä alueella oli ihan kivasti nähtävää. Golf-osastolle en mennyt, eivätkä fillaritkaan juuri kiinnostaneet. Valokuvapuolella oli odotetusti suurimmilla merkeillä edestuksensa, ja pääsin tunnustelemaan mm. Canonin uusia Powershot Pro1 ja 1D Mark II -kameroita.

Vauhdikkaampaa viihdykettä messuilla tarjosivat polkupyörätrialistit, jotka temppuilivat taidokkaasti esiintymislavalla ja messualueella. Kiinnostavaa antia tarjosi myös vuorikiipeilijä Veikka Gustafssonin esitys. Veikka kertoi reissuistaan vuorilla ja kuvasi vuorikiipeilijän pitkäjänteisen raskasta matkaa osuvasti sellaisena, jota pleikkaria pelaileva extreme-sukupolvi ei tule koskaan näkemään.

Veikka oli messuilla Canonin vieraana. Olikin huvittavaa nähdä, kuinka messuvieraat tulivat utelemaan Canonin pisteessä Veikalta tietoa kameroista kuin keneltä tahansa myyjältä. Kiipeilijä kertoi myös käyttävänsä matkoillaan Canonin digikameroita. Seuraavalle reissulleen hän aikoo ottaa matkaan EOS 300D:n. Enpäs tiedä, paljonko Canon on Veikalle sponsorivaroja tuollaisesta mainostamisesta tarjonnut, mutta voisi kuvitella, että 300D ei välttämättä olisi ensimmäinen valinta käytettäväksi 8 kilometrin korkeudessa kymmenien ellei satojen kilometrien päässä sivistyksestä ja sähköstä.

Erityisen mielenkiintoista oli päästä sovittelemaan omaan 300D:ni kunnon objektiiveja. Tuli melkoisen pätevä olo, kun kokeilin kameraan Canonin reilun 6000 euron arvoista EF 400mm f/4 DO IS USM -linssiä. Sovitaanko, että voitan tänään lotossa pari miljoonaa, niin voisin tuollaisen hankkimista harkita edes sekunnin verran.

Kaiken kaikkiaan messuista jäi ihan kiva maku suuhun. Ja sainpa käteeni kutsun paikallisen kameraseuran kuvausiltamaan. Tähän asti olen vannonut ehdottoman itsenäisen kuvausharrastuksen nimeen, mutta ehkä voisi olla hyväkin ajatus vaihtaa kokemuksia muitten harrastajien kanssa.

—————–

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @37mm
1/60s
F11
ISO 800

Juuri sinä aamuna, kun päättää pyöräillä töihin, sataa varmasti lunta enemmän kuin missään koskaan. Viidentoista minuutin matkanteon jälkeen duffelitakki, villapipo ja -lapaset ovat yltä päältä lumessa ja kymmenen minuutin päästä tästä aivan läpimärkiä.

Toisaalta lumista maisemaa ei Turun talvessa näe koskaan liikaa. Myös sankan sateen seassa keskellä Aurajokea uomaa avaava jäänmurtaja on komea näky. Nautitaan siis lumisateista ja kinoksista, kun vielä voidaan.

Turun messu- ja kongressikeskuksessa järjestetään ensi viikonloppuna Fillari, Photo ja Golf -messut. Parina vuonna olen ajatellut tapahtumaan - ja lähinnä sen photo-osuuteen - osallistua, mutta aina olen jostain syystä laistanut viime hetkillä.

Yllättävää kyllä en ole Turun Sanomista ja kaupunkilehdistä mitään ennakkotietoa messuista löytänyt. Ilmeisesti Rajala Camera on messuilla vahvasti mukana. Heidän sivuillaan olevasta messumainoksesta saisi sellaisen käsityksen, että kyseessä olisi lähinnä myyntinäyttely. Toisaalta sellaisiahan ne aina ovat.

Mainos lupailee “rajuja uutuuksia”. Saanen epäillä, että kovin suuria uutuuksia ei Turussa nähdä. Toista se on suuressa maailmassa, esim. vajaan parin viikon takaisilla PMA 2004 -messuilla julkistettiin melko reippaasti uutuusmalleja ja -tekniikoita. (Imaging-Resourcen PMA 2004 -sivu.)

Pienemmät messut soveltuvat kuitenkin erittäin hyvin tällaisille vakavamman kuvausharrastuksen aloittelijoille. Ja näkeehän paikan päällä sentään Saija Palinin ja Jasmin Mäntylän.

Minä katselin, kun ihmiset tulivat alas Vartiovuoren rinnettä nauravin suin. Muut laskivat ja minä katselin. Pian lähdin kotiin. Ehkä ensi vuonna sitten.

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @18mm
1/160s
F8
ISO 100

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @18mm
1/125s
F9
ISO 100

Kameroiden väri ja pintamateriaali ovat perinteisesti kertoneet, millaiselle käyttäjäkunnalle laite on suunnattu. Ammattikuvaajat ja vakavamieliset harrastajat nauravat hopeanharmaille, rimpulamaisen muovisille harrastajakameroille ja kanniskelevat itse vähintään kolme kiloa painavia, valuraudasta valmistettuja täysmustia hirmuja.

“Mustassa on katu-uskottavuutta”, on yleinen kommentti. Musta kertoo laadusta ja kuvaamisen vakavuudesta. Jos rahat eivät riitä kamerapoliisien märkiin päiväuniin, voi saman vaikutelman kehitellä kotikonstein.

Eräs korealainen(?) harrastelijakuvaaja on maalannut Canon EOS 300D:nsä mustaksi. Toinen innokas 300D:n käyttäjä puolestaan on käsitellyt huokeaa EF-S -linssiään. Vannoutuneimmat kamerapuristit luultavasti kauhistuvat nähdessään Canonin luksusluokan L-sarjan linsseistä tutun punaisen rinkulan keskinkertaisen halpalinssin nokassa.

Mutta mitä sitä ei tekisi kauneuden eteen? Vaikka minusta hopeanharmaa ei millään tavalla häviäkään mustalle. (johtuisikohan tämä siitä, että kirjoittaja omistaa harmaan kameran? toim. huom.)

Canon EOS 300D
Canon EF-S 18-55 @18mm
1/125s
F7.1
ISO 400

Vanhat, ränsistyneet talot, romahtamaisillaan olevat ladot, liiterit, puuvarastot. Ne kuuluvat tuuheitten metsien laidoille ja keskelle avaria peltoja. Niitä voivat ohi kulkevat autoilijat ihmetellä ja nostalgiansekaisella kunnioituksella ihailla. Noissa rakennuksissa on meidän juuremme, suomalaisuutemme, isiemme ja äitiemme perintö.

Mutta, jos tällaisia aavetaloja on aivan ruuhkaisen kaupungin lähettyvillä, tulee niistä ympäristösaastetta. Puuliiterit ja vajat revitään alas betonikerrostalojen tieltä, ja alueet raivataan tasaiseksi, etteivät lapsemme pääsisi noinkin vaarallisiin paikkoihin käsiksi. Kaupunki ei kaipaa muistoja mustavalkoisesta menneestä. Kaupunki katsoo kirkkaaseen tulevaisuuteen.

Eilen löysin sattumalta Räntämäen ja Orikedon välimailta vanhan, rähjäisen maalaistalon liitereineen. Vaja pursusi varastoitua heinää, ja jokunen sirpale muistutti vielä tuvan ikkunalasista. Siellä se seisoi nykyaikaisen lähiön kerrostaloasutuksen vieressä välittämättä jälkeenjääneisyydestään. Tuo äkillisesti syntynyt kontrasti herätti minussa kiinnostuksen taloon ja sen historiaan. Millainen tämä alue on ollut 50 vuotta sitten, mitä täällä on tehty, ketkä täällä ovat asuneet?