Pari vuotta sitten Turussa avattiin uusi Aurajoen rannan kevyen liikenteen ulkoilureitti Tuomiokirkkosillalta Koroisiin. Viime keväänä reittiä jatkettiin Koroisista Halistenkoskelle, mikä Halisissa asuvalle oli luonnollisesti elinympäristöä rikastuttava asia. Nyt kotipiiristä pääsee kätevästi keskustaan pyörällä ja jalan joen molempia puolia. Etenkin Koroisten puoleinen reitti on arvokasta kulttuurimaisemaa ja tuo esiin sen, kuinka vain muutaman kilometrin päästä kauppatorilta ympäristön voisi luulla olevan vuosisatojen takaa, mikäli jättäisi huomiotta siellä täällä maalaisidylliä halkovat sähköjohdot.Historiallinen kerrostuneisuus herättää kysymyksiä, ja antaa nykyihmisellekin mahdollisuuden käsitellä mennyttä maailmaa osana omaa elinympäristöään. Tähän Turussa ihastuin kymmenen vuotta sitten, kun aloittelin itsenäistä elämääni ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijana lähes niin kaukana siihenastista kotia kuin Suomen sisällä oli mahdollista.

Ylen Teksti-TV:n toimittaja Matti Rämö on näemmä juuri aloittanut huiman pyöräilyetapin. Tällä kertaa hänen tarkoituksenaan on pyöräillä kuukauden päivät Keski- ja Pohjois-Intiassa. Luvassa on tuoreita raportteja matkan varrelta sekä myöskin radiohaastatteluja.

Viimeksi Rämön seikkailuja sai seurata toissakesänä, kun hän pyöräili Pakilasta Saharaan ja takaisin.

Olen tuskaillut jonkin aikaa loppuvuodesta 2005 ostamani Apple iBook G4:n akunkestoa. Ostohetkellä todellinen 4-5 tunnin käyttöaika oli jotain, mitä ei kannettavien maailmassa ilman suuria rahoja muualta saanut, ja jotain mikä kallisti vaa’an mäkkimaailmaan. Vähitellen seisahtuneessa kotikäytössä akku on kuitenkin väsynyt, ja tällä hetkellä siinä on virtaa hädin tuskin kahdeksikymmeneksi minuutiksi virtapiuhan irrottamisen jälkeen.

Uudet akut maksavat kuitenkin maltaita, enkä ole sellaista raaskinut hankkia. Sattumalta hintavertailua tehdessäni eksyin kuitenkin Applen sivuille, jossa on käynnissä avoin akunvaihtokampanja koskien eräitä 2003-2006 myytyjä akkuja, jotka saattavat ylikuumeta erittäin harvinaisissa olosuhteissa. Sattuipa niin onnekkaasti, että meidän väsynyt ja jo työvuotensa tehnyt akkumme täytti vaihtovaatimukset.

Nyt sitten vain odotellaan uuden akun toimitusta ilmaiseksi kotiovelle.

Puolan rannikkokaupunki Gdansk, saksalaisittain Danzig, on ollut parin viime vuosisadan Euroopan valtiokärhämien tärkeimpiä tapahtumapaikkoja, ja toisen maailmansodan ensilaukauksetkin ammuttiin kaupungin edustalla. Menneinä aikoina Itämeren vauraimpana pidetty kaupunki ympäristökuntineen on puolalaisten suosituimpia kesämatkailukohteita, ja unkarilaisen WizzAir-halpalentoyhtiön uuden suoran lentoreitin myötä Gdansk on myös turkulaisten ja suomalaisten ulottuvilla nopeasti ja huokeasti. Read on »

Viime kesänä seurasin Ylen Teksti-TV:n toimittajan Matti Rämön pyörämatkaa Saharaan ja takaisin. On aina ilo havaita, että on ihmisiä, jotka eivät pelkää toteuttaa jopa hullulta kuulostavia suunnitelmiaan. Täysin ohi silmieni oli puolestaan tähän päivään saakka mennyt Osmo Soininvaaran Helsingin Sanomien sivuilla julkaistu blogi pyörämatkasta Nizzaan. Matkamiesten kertomistapa on erilainen. Rämö esittää lyhyitä katkelmia tien päältä lukuisten kuvien sävyttämänä. Soininvaara on pohtivampi. Hänen kertomuksensa valottavat pyörämatkalaisen taivalta ja vieraiden maiden ihmeitä yleisemmin ja laajemmin. Ei ole ihme, että Soininvaara on kirjoittanut kokemustensa pohjalta myös kirjan: Fillarilla Nizzaan.

Polkupyörämatkailuun liittyy arkikokemuksesta katsoen jotain rajoja rikkovaa. Pyörä mielletään kulkuneuvoiksi työ- tai kauppamatkalle, mutta sillä taittuu pidempikin matka yllättävänkin nopeasti. Suhde matkantekoon ja reittiin ylipäänsä on hyvin läheinen, ja lihasvoimalla eteen päin menemisessä on myös askeettisen kokemuksen ulottuvuus: matkalla voi yhtä aikaa sulkeutua sisimpäänsä että avautua maailmalle.
Olen vaivihkaa rakentanut mielessäni haavetta omasta pidemmästä pyöräretkestäni Keski-Euroopassa tai Baltiassa. Aivan Rämön tai Soininvaaran renkaanjälkiä en tahtoisikaan seurata, mutta hieman pienemmän mittakaavan pyörämatka hamassa tulevaisuudessa voisi olla kokemus, jota ei hevillä unohtaisi. Sen verran tiedän jo omasta kokemuksestani, ettei pidempi pyörämatkakaan vaadi periaatteessa kuin aikaa, kärsivällisyyttä ja seikkailunhalua, jos peruskunto on edes kelvollisella tasolla. Aika tosin on tänä päivänä vajavainen resurssi, joten muutaman vuosittaisen lomaviikon käyttötarkoitukset on mietittävä tarkoin.

Omia seikkailuja odotellessa voi onneksi ammentaa toisten kokemuksista. Rämön ja Soininvaaran retket ovat jo takana, mutta näköjään joku hullu pyrkii kiertämään polkupyörällä koko maailmankin.

Lapsen oikeus lapsuuteen

Kuva osallistuu valokuvatorstain 90. haasteeseen, jossa ihmisoikeuksia käsitellään valokuvan keinoin. Lapsen oikeudet on eritelty omaksi manifestikseenkin, mutta kyllä lapsellisuus itsessään on jotain hyvin perimmäisen inhimillistä.

Halistenkoskella kevät on juuri nyt parhaimmillaan. Maata peittää vihreä matto, joka mukailee pehmeästi kumpuilevia maastoja laskien Aurajoen rantaan noustakseen jälleen toisella puolella. Penkereet eivät pursua vielä rikkakasveja, ja tuore vehreys henkii uuden alkua.

Aina ei Halisissakaan ole kevätaurinko lämmittänyt yhtä kuumana. Halisten padon rakentamiseen asti 1900-luvun alkupuolelle “Halisten ukkojen” odotus oli kaupunkilaisten jokakeväistä hupia. Talvet olivat tuolloin Turussakin kylmiä, ja kevään tullen suuret jäämassat lähtivät liikkeelle kosken tuntumasta ja juuttuivat keskustan joenmutkaan nostaen veden jopa kaduille asti. Sillat joutuivat koville jäiden puristuksissa, ja pikkupojat saivat jännitysnäytelmän seurattavakseen.

Padon rakentaminen vei ukot mukanaan, ja sota tuhosi myöhemmin viimeisen Halistenkosken myllyn katkaisten monisatavuotisen perinteen. Halisissa on sijainnut dokumentoidusti Suomen varhaisin mylly, josta on mainintoja jo 1200-luvulta. Nykyisessä Aurajoen opastuskeskuksen Myllärin talossa tarjoillaan kahvia ja vuokrataan kanootteja.

Halistenkoskella on monenlaista virkitystoimintaa, ja kesäisin kalastajia näkee kosken kivikoissa aamusta iltaan. Kosken kupeesta alkaa myös Virnamäen luonto- ja kulttuuripolku, jonka varrella voi nauttia Aurajoen kansallismaisemista ja muinaismuistoista uhrikivineen ja hautakumpuineen. Uusi ulkoilureitti Koroisiin tarjoaa väylän keskustaan saakka myös joen toista vartta pitkin, ja alue on myös osa Turkuun kehitteillä olevaa kansallista kaupunkipuistoa.