Jos haluaa yhdistää lomamatkaansa kulttuuria, hyvää ruokaa, shoppailua, rantaelämää sekä vilkasta yömenoa, Barcelonassa onnistuu kaikki. Espanjan koillisosassa sijaitsevassa Katalonian pääkaupungissa on puolitoista miljoonaa asukasta, ympäröivän maakunnan kanssa asukkaita on neljä miljoonaa ja koko Kataloniassa kuutisen miljoonaa. Katalonia on ollut Espanjan itsehallintoalueena vuodesta 1979. Kielenä puhutaan katalaania, joka on hyvin lähellä espanjaa. Englannilla toki selviää matkailijan perustilanteista.
(Katso kuva-albumi! )
Sagrada Familian temppeli nousee hitaasti
Kulttuurimatkailijalle Barcelona tarjoaa makeaa vatsan täydeltä. Kun siirtomaat ja teollinen kehitys toivat kaupunkiin vaurautta, haluttiin sitä näyttää komeilla rakennuksilla. Erikoisia muotoja ja värejä yhdistäneelle arkkitehti Antoni Gaudílle riittikin tilaustöitä 1900-luvun taitteessa ja hänen kättensä jälkiä ei voi olla huomaamatta. Aivan keskustassa sijaitsevan Casa Battlón parvekkeet tuovat mieleen pääkallot ja sen lähistöllä olevan Casa Milan eli La Pedreran katolta tuijottelevat kummitusmaiset savupiiput. La Pedreran katolla järjestetään tunnelmallisia konsertteja. Pääsylipulla voi tutustua taloon ja nauttia vielä tumman taivaan alla lasillisen alueen kuohuviiniä cavaa.
Gaudín suunnittelema Parc Güell kaupungin pohjoislaidalla on kokonainen rakennusten, holvistojen ja mutkittelevien käytävien muodostama laaja puistoalue. Sen rakennutti miljönääri ja Gaudín mesenaatti Eusebi Güell. Tällä alueella sijaitsee myös talo, jossa Gaudí pitkään asui.
La Sagrada Familia eli Pyhän Perheen temppeli on erikoisin kaikista Gaudín suunnitelmista. Sen työt oli aloitettu 1882 muiden toimesta, mutta Gaudín tultua kirkon arkkitehdiksi hanke paisui niin, että Gaudín kuollessa 1926 vain yksi torni oli valmiina. Työ on yhä käynnissä. Lahjoitusvarojen määrä vaikuttaa rakentamisnopeuteen. Nykyarvioiden mukaan temppeli olisi valmis 10-15 vuoden kuluttua. Keskustelua on käyty siitä, kuinka suuri osa uusista osista on aitoa Gaudía ja mikä taas nykysuunnittelijoiden sovellusta. Yhtä kaikki nosturit pyörivät, miehet kiipeilevät telineillä ja tuhansia yksityiskohtia sisältävät tornit kurkottavat rypälehuippujaan kohti taivasta. Sanotaan, että kirkon sitkeä rakentaminen kuvaa Barcelonan ja Katalonian uskoa tulevaisuuteen.
Suomalaisiakin vilahtaa kulttuuritarjonnassa
Barcelonassa vaikuttivat kuvataiteiljat Pablo Picasso sekä Joan Miró. Picasson museo on pääkatu Ramblan lähellä vanhassa kaupungissa ja Mirón töitä voi nähdä hänelle omistetussa suuressa taidekeskuksessa Montjuïc-kukkulan rinteellä Barcelonan olympiastadionin tuntumassa.
Surrealistien itseoikeutettu kuningas Salvador Dalí oli hänkin Katalonian poikia, syntyisin
Figueresin kaupungista Ranskan rajan tuntumasta. Dalín ja hänen vaimonsa Galan nimeä kantava museo Figueresissa on mestarin itse suunnittelemana hyvin dalimainen: käytäviä on kuljettava edestakaisin eivätkä työt ole missään kronologisessa tai muussakaan loogisessa järjestyksessä. Mutta hänen laajan tuotantonsa edessä vakuuttuu, että tuo skandaaleissa viihtynyt ja jopa omia töitään väärennyttänyt hullu nero oli todella loistava taiteilija. Figueresiin voi matkata omin päin junalla Santsin asemalta tai osallistua opastetulle bussiretkelle.
Taidetta on esillä useissa paikoissa, esimerkiksi Caixa Forumissa, Tapies-säätiön näyttelyssä ja modernin taiteen museossa. Pikkugallerioita vaihtuvine näyttelyineen on joka puolella kaupunkia. Tänä vuonna (2005) Barcelonassa on esillä myös suomalaisten Esko Männikön ja Markus Henttosen valokuvia.
Barcelonassa kävellessä voi kohdalle osua tasokas katuteatteri tai -tanssiesitys, laitosteatterilla ja oopperalla on paljon tarjottavaa ja kaupungissa vierailee maailmanluokan artisteja viihteestä klassiseen musiikkiin. Jalkapallosesongin aikana kannattaa yrittää saada lippu Camp Noulle, FC Barcelonan noin 100 000 katsojaa vetävälle stadionille. Stadionilla on jalkapallomuseo, joka kuvin ja sanoin selkeyttää, että jalkapallo on paljon muuta kuin vain pallon potkimista. Ja löytyy sieltä yksi suomalaisnimikin: Jari Litmanen.
La Ramblalla liikkuvat patsaatkin
Katalonian aukiolta alas merelle Kolumbuksen patsaalle laskeutuva kävelykatu La Rambla elää vuorokauden ympäri. Rambla on alun perin tarkoittanut sadevettä kuljettavaa katuojaa, mutta saanut sittemmin kunniallisemman merkityksen pääkatuna. Sen keskiosa on leveä, kauniisti
laattapäällystetty puiden reunustama kävelykatu. Kauppiaat tarjoavat matkamuistoja, elävät patsaat liikahtavat ainakin silloin kun kolikko kilahtaa purkkiin ja perinteisen kuulanpiilotuspelin vetäjä ei halua valokuvattavaksi näyttäessään sovittuine apureineen turistille, miten helposti tämä voisi voittaa sievoisen rahasumman. La Ramblan laadukkaissa katuravintoloissa saa vatsansa täyteen, mutta jos haluaa pois ihmisvilinästä, kannattaa etsiä ravintola hieman sivummalta. Siellä voi hintakin olla huokeampi. Paellaa ja tapaksia on moneen makuun, liharuokia samoin ja paikalliset viinit ovat hyviä. Bilettäjille on tarjolla erilaisia klubeja, niin rannan tuntumassa kuin keskikaupungillakin.
Barri Gòtic on Barcelonan historiallinen ydin aivan La Ramblan itäpuolella. Siellä sijaitsevat vanha tuomiokirkko, kaupungintalo ja Katalonian hallituksen rakennus. Kapeilla kujilla vaatesuunnittelijoilla on pieniä putiikkejaan ja siellä on myös kahvila Els Quatre Gats (Neljä kissaa), jossa Picassolla oli v. 1900 ensimmäinen näyttelynsä. La Ramblan länsipuolella on El Ravalin kaupunginosa. Se on aikaisemmin ollut vaarallisen maineessa, varsinkin sen alempi osa. Vaatimattoman näköiset talot viestivät, etteivät asukkaat ole raharikkaita. Alueelta löytyy usein karu ensiasunto laillisille tai laittomille maahanmuuttajille. Parvekkeilla lepattavat värikkäät pyykit, pikkuliikkeissä käy vilske ja parissa kadunkulmassa niukkapukeiset naiset ovat selvästikin myyntipuuhissa.
Alennusmyyntejä ja taskuvarkaita
Shoppailijalle löytyy paikkoja suurista tavarataloista pieniin erikoisputiikkeihin. Tavarataloja on esimerkiksi Katalonian aukion pulutorin ympäristössä. Barri Gòticissa sijaitsee ostosgalleria El Mercadillo, jossa on muun muassa hyviä kenkä- ja lastenvaateliikkeitä.
Diagonal-kadun varrella Les Cortsissa on myös suuri liikkeiden ja tavaratalojen rypäs. Barcelonan keskihintataso ei suomalaisittain ole huippuedullinen. Mutta jos on paikalla juhannuksen jälkeisenä alennusmyyntikautena, on syytä seurata kylttejä Rebaixes - Rebajas ja tehdä huokeita löytöjä. Omatoimisesti ruokaa laittavalle on elämys käydä jossakin suuressa kauppahallissa, joista keskeisin on aivan La Ramblan varrella. Barcelonalaiset ostavat yleensä kalat, lihat, vihannekset ja hedelmät tuoreina ja maku on parempi kuin meidän pakatuissa ja pakastetuissa tuotteissamme.
Kuten kaikissa suurkaupungeissa, Barcelonassakin liikkuu taitavia ammattivarkaita ja omaisuudestaan on syytä pitää hyvä huoli. Tungoksessa voi taskusta löytyä vieras käsi, repun pohjaan saattaa ilmestyä viilto tai olkalaukku kadota äkkinykäyksellä. Varkaat toteuttavat usein suunniteltuja kuvioita. Avulias mies huomaa olkapäälläsi (siihen itse heittämänsä) linnun ulosteen, tulee innokkaasti auttamaan ja samalla onnistuu viemään lompakkosi. Jouduin itse todistamaan, kuinka lentobussipysäkillä italialaisperheen käsimatkatavarat vietiin näppärästi sillä välin kun hätäisesti käyttäytynyt, apua tarvitsevaa esittänyt mies vei ryhmän huomion.
Uimarantoja on lähellä ja kauempaakin
Barcelonassa liikkuu kätevästi metrolla tai bussilla. Lähikaupunkeihin kuten myös lentokentälle on hyvät juna- tai bussiyhteydet. Taksikyyti lentokentältä keskustaan maksaa runsaat 20 euroa. Omatoimisesti liikkuvan kannattaa heti ostaa metroasemalta kymmenen matkan lippu, 6,30 euroa. Suuresta kaupungista saa yhdessäkin päivässä hyvän yleiskuvan nousemalla esimerkiksi Katalonian aukiolta kiertoajelubussiin. Seitsemällätoista eurolla voi matkustaa koko päivän, jäädä välillä pois jossakin kohteessa ja taas nousta kymmenen minuutin välein kiertäviin kaksikerrosbusseihin. Näköalakierrokselta saa mukaansa vihkosen, joka oikeuttaa alennukseen useissa kohteissa Joan Miró-näyttelystä aina erotiikan museoon.
Kesäkautena Barcelonassa ei tarvitse kaukaa etsiä uimarantaa. Metroreitin varrella keskustan edustalla on hyvätasoinen Barcelonetan ranta ja Olympiakylän pysäkiltä itään löytyy lisää rantoja, viimeisimpänä Mar Bellan nudistiranta. Puolen tunnin junamatkan päässä on Sitgesin ranta ja jos on enemmän aikaa käytettävissä, voi matkustaa pohjoiseen Costa Bravan alueelle, jonka kallioisemmilla rannoilla harrastetaan myös sukellusta. Kolmessakymmenessä asteessa pyörivä kesälämpö on suomalaiselle helteinen, mutta koska ollaan Koillis-Espanjassa, kuumuus ei ole aivan samaa luokkaa kuin etelässä tai maan keskiosissa.
Varsinkin viileämmällä säällä onnistuu retki läheiselle Montserratin vuorelle. Kerrotaan, että sen huippujen muodot inspiroivat itse Gaudíakin. Montserrat on tunnettu maisemistaan, vanhasta luostarista ja kiipeilymahdollisuuksistaan. Barcelonasta saa otettua hyvin panoraamakuvan joko Montjuïc-kukkulalta tai Tibidabo-vuorelta. Kuvaa kotona katsellessa voi ajatuksissaan palata tuohon erikoisen monikasvoiseen kaupunkiin, joka jätti halun matkustaa sinne uudelleen.
Tiivistetietoa:
Barcelona:
* Roomalaisten perustama nimellä Barcino hiukan ennen ajanlaskumme alkua, nykyään Katalonian pääkaupunki, asukkaita itse kaupungissa 1,5 miljoonaa, ympäristöseudun kanssa yli 4 miljoonaa
* kärsi pahoin Espanjan sisällissodassa 1936-39, 1960-luvulla alkoi voimakas taloudellinen nousu
* monipuolinen kulttuurikaupunki, isännöi muun muassa v. 1888 maailmannäyttelyä, v. 1992 kesäolympialaisia ja v. 2004 Maailman kulttuuriforumia
Lähiympäristöä:
* Sitges (hyvät uimarannat)
* Montserrat (1238 m merenpinnasta, vanha luostari)
* Tossa de Mar (Costa Bravan rannikkoa)
* Girona (elokuvamuseo, vanha juutalaiskortteli)
* Figueres (Gala ja Dalí-museo)
Katalonia:
* historiallinen Katalonia käsitti alueen Pyreneiden kahta puolta nykyisten Espanjan ja Ranskan alueella
* v. 1979 alkaen noin kuuden miljoonan asukkaan Espanjan itsehallintoalue
* ykköskielenä puhutaan katalaania, jossa on espanjan lisäksi ranskan ja italian kielten aineksia
kerrostaloasunnossa. Joku oli tuonut uuden äänilevyn ja pisti sen pyörimään. Levykannessa luki minulle tuntematon esittäjä Carlos Santana. Bändi oli esiintynyt kuulemma Woodstockissa ihan äskettäin. Kyllähän minä Woodstockin tiesin. Siellä poltettiin pilveä ja soitettiin rajua musiikkia. Me emme polttaneet pilveä. Malrboro sai kelvata ja mitä nyt vähän oli lonkeroa suun kostukkeeksi. Kappaleen nimi oli Oye como va. Kitarassa oli maaginen veto. Ja sanat eivät olleetkaan englanniksi vaan espanjaksi. Tuli tunne, että tavallisessa mallussa taisi sittenkin olla maria tai jotakin, koska oli niin irtonainen olo ja jalat alkoivat väkisin liikkua.
Guajira, Maria Maria ja muita tuttuja piisejä leviää ämyreistä yleisömereen. Aika kutistuu. Turha muistella menneitä. Tämä on nyt.
